Tulipahan käytyä jazzeilla. En ollut Santanan konsertissa, en raskinut maksaa 65 €:a moisesta. Olimme veljeni ja hänen vaimonsa kanssa jokivarressa kuuntelemassa Santanaa. Hyvin kuului.  Myöhemmin siirryimme Sedun uuteen kaljapaikkaan, jonne  tulivat myös toinen veljeni vaimonsa kanssa. Olimme yhdessä kaikki kolme sisarusta pitkästä aikaa. Me emme ole kovin läheisiä ja tällaisia tilanteita ei ole kuin joskus lasten syntymäpäivillä ja niilläkin on yleensä mukana muuta porukkaa. Vietimme oikein mukavan ja kostean illan. Oli hauskaa.

Aamulla heräsin klo 13 ja veljeni vaimonsa kanssa olivat jo lähteneet. Koko päivä on mennyt torkkuessa. Ilmeisesti ikä tekee sen, että viinaa kyllä kestää, mutta ei valvomista. Mukava on ollut viettää laiskamatopäivää kotona. Tosin niitä on ollut muutenkin. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja mennä mattopesulle. Mutta kun ei kiinnosta.

Olen eilisen ja tämän päivän aikana päivittänyt "blogitietouteni" eli lukenut kaikki seuraamani n. 30 blogia läpi kesäkuun alusta saakka. Silloin tuli jonkinlainen blogiähky, enkä jaksanut enää kiinnostua ihmisten jutuista. Nyt olikin kiva lueskella, mitä ihmisille on tapahtunut näiden parin kuukauden aikana.  Lomia, matkoja, suruja, masennusta, väsymystä ja monenlaista pohdintaa. Osa tuntui kovin tutulta itsellenikin. Voin tunnustaa, että luin kateellisen Katriinan matkasta Garda-järvelle. Olisi niin kiva itsekin saada matkustaa.

Mun matkani oli tänä vuonna tuo Oriveden kirjoittajakurssi. Olen muutamana aikaisempanakin vuonna ollut jollakin harrastuksiini liittyvällä kurssilla. Olen joka kerta tullut kotiin innostuneena saamistani opista ja siitä, että olen voinut hyödyntää oppimaani myös talvella. Niin tämänkin kurssin osalta.

Muutamana vuonna talven aikana itseäni varten säästämät rahat ovat menneet auton korjaamiseen. Täytyy sanoa rehellisesti, että silloin on vituttanut kunnolla. Mutta tänä vuonna pääsin kurssille. Kieltämättä olisi vielä kiva päästä jollekin matkalle. Alkukesästä yllätin itseni haaveilemalla Tukholman matkasta! Mikä pohjanoteeraus, Kerroin siitä ystävälleni Aijalle, jonka kanssa nauroimme makeasti asialle.  Mutta todellakin. En ole ollut Tukholmassa 10 vuoteen. Nyt haluaisin mennä Drottningsholmille katselemaan kauniita taloja ym. Tämä ajatus lähti jostain Koti&Keittiö -lehden artikkelista. Edelleenkään laivamatka ei erityisemmin houkuttele.

Kaikkein mieluiten menisin syksymmällä Kroatian saaristoon. Muutamia vuosia sitten surffailin jonkun matkatoimiston sivuilla ja löysin vaikka mitä ihanaa tuolta alueelta. Tosiasiassa menisin minne vain, jos joku maksaisi matkan. Luulen että todennäköisin matka jälleen tänä suvena suuntautuu Raumalle ja sen majakalle Kylmäpihlajaan. Vanhassa Raumassa on ihania putiikkeja, joita on hauska kierrellä. Elokuulla meri on jo sen verran lämmin, että majakalla on tarkenee. Ihana jokakesäinen retki tuokin on ollut.

Porissa on jazzit. Tapahtuma pistää koko kaupungin viikoksi sekaisin. Jazzien lisäksi tänne on loppuviikoksi ängetty Suomi-areena-tapahtuma, jossa "kansalaiset kohtaavat erilaisia vaikuttajia ja päättäjiä" (esitteiden mukaan). Keskusteluja on laidasta laitaan politiikan, elinkeinoelämän ja kulttuurin saralla.

Ystäväni Liisa on kyläilemässä. Tänään kävimme kaupungilla nuuhkimassa ilmaa ja tekemässä muutaman kirjoitusharjoituksen Natalie Goldbergin hengessä. Tarkkailimme ihmisiä, joista valitsimme erään pariskunnan, josta molemmat kirjoitimme. Jälkeenpäin nauroimme, mitähän nuo ihmiset olisivat sanoneet, jos olisivat tienneet asiasta. Tai miltä meistä olisi tuntunut, jos joku olisi yhtä tarkkaan seurannut meidän touhujamme. Joka tapauksessa sain hyvää harjoitusta konkretiaan keskittymisestä.

Kuljeskelimme myös ympäriinsä väkijoukossa. Erilaiset kansalaisjärjestöt olivat tuoneet kojunsa kävelykadulle. Ihmisiä oli aika tavalla. Itse en viihdy väkijoukoissa, joten olin tyytyväinen, kun lähdimme kotiin. Kotona odotti lasagne, jota on syöty jo sunnuntaista saakka. Mua hiukan jo tökki, mutta Liisa söi sitä vasta toista kertaa, joten hänelle se maistui.

Tänään olisi vielä Kirjurinluodon Areenalla Porin kaupungin 450-v juhlien kunniaksi järjestettävä juhlakonsertti, jossa kaikki esiintyjät ovat porilaisia tai täältä lähtöisin. Jotenkin vaan Olli Lindholm tai Neuman, Eino Gröh tai Rainer Friman eivät oikein nappaa. Liisan tekisi hiukan mieli mennä paikalle. Katsotaan nyt millaiseen lopputulokseen päädymme. Itse kannatan kotona oleskelua, sain joukoista jo tarpeeksi.

Eilen nauroimme aamiaiselle, kun kumpikin asetti pöydälle oman kasansa vitamiineja, hivenaineita ja lääkkeitä. Vaihdomme muutaman sanan niistä. Olemme selkeästi tulleet sellaiseen täti-ikään, jossa mainitut tuotteet ovat tärkeitä. Hassua!

Kotona viikon inteesiivisen ja innostavan kirjoittajakurssin jälkeen. Kurssilla perehdyttiin harjoitusten kautta Natalie Goldbergin ajatuksiin ja menetelmiin kirjoittamisesta. Pääajatuksena on että pitää kirjoittaa, siitä syntyy tekstiä. Ei ole väliä mitä kirjoittaa. Ihmisiltä ja minultakin tuli aivan huimia tekstejä.

Kun ajelin sieltä kotiin, mulle tuli sellainen olo, että nyt haluaisin maalta akvarelleja. Hassua, että ensin käy kirjoittajakurssilla ja sitten kotiin tullessa haluaakin maalata. En kuitenkaan aloittanut maalaamaan, vaan tottahan toki kukkapenkit piti tarkistaa ja kitkeä rikakasveja pois. Huomasin kuinka ihanaa se oli. On myös ihanaa saada olla hetki kotona yksin kaiken sen sosiaalisuuden ja ryhmässä olemisen jälkeen. Vieläkin korvissani kaikuu ruokasalin hälinä. Ruoka oli muuten aika pahaa, kaikki sanoivat samaa. Siis pettymys, kun etukäteen iloitsin siitä, että saan mennä valmiiseen pöytään.

Torstai-iltana kävimme Liisan kanssa hänen siskonsa mökillä saunomassa. Mökki on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Orivedeltä. Oli aivan ihanaa päästä rauhalliseen mökkisaunaan ja uimaan. Minäkin kylmän veden kammoaja kävin kolme kertaa uimassa.

Laitan tähän loppuun yhden kirjoittamani tekstin, joka tietenkin on hiomista vaille. Tämä syntyi yhdestä harjoituksesta.

Muutama sana tänne, koska jotkut ihmiset ovat jo huolestuneina soittaneet, mitä mulle kuuluu ja onko kaikki hyvin. Kaikki on oikein hyvin eikä mulla ole mitään hätää. Voin oikein mainiosti. Kuluneen parin viikon aikana on ollut niin paljon kaikenlaista säpinää, etten ole ehtinyt tänne.

Juhannuksena olin Aijan kanssa Kiskossa Ystävyyden majatalossa  100 muun juhannuksen viettäjän kanssa. Siellä ollessani totesin jälleen vanhan totuuden: en viihdy isoissa joukoissa. En muistanut asiaa kuin vasta toisena päivänä. Juhannuksen aatonaattona jouduin menemään Sallin kanssa ruokaostoksille Prismaan. Apua! Siellä oli porukkaa kuin pipoa. Pakko oli ostokset tehdä, koska Sallille tuli kotiimme kolme kaveria juhannuksen viettoon. (Samalla sain näppärästi koiravahdin.) Vaikka Ystävyyden majatalossa oli paljon ihmisiä, onnistuin olemaan huoneessamme ja lukemaan yhden kirjan loppuun ja toisen kokonaan.  En valvonut tolkuttomasti, kuten eräät, vaan menin ajoissa nukkumaan, ettei seuraavana päivänä väsyttäisi kamalasti.  

Eilen olin  Hyviksen porukan kanssa Seilin saaren retkellä. Oli aika rankka päivä: lähdimme klo 8, mikä tarkoitti että nousin ylös klo 6 viiden ja puolen tunnin unien jälkeen. Reissu kesti kaikkineen 13 tuntia, josta suurin osa oli bussissa istumista. Seiliin mennään Nauvon kautta, jonne päästäkseen pitää mennä meren yli yhdellä lautalla. Seiliin puolestaan mentiin Nauvosta yhteysaluksella. Loppujen lopuksi olimme varsinaisessa retkikohteessamme 2½ tuntia. Meille oli järjestetty opastus. Saimme oppaalta monipuolista tietoa saaren historiasta. Kotiin tultuani makasin sängyssä ja pidin jalkojani ylhäällä. Aika pian tuli unikin. 

Tänään olen pessyt 9 koneellista pyykkiä pääosin taloyhtiön koneilla. Peittoja, talvivaatteita ja liinavaatteita. Illansuussa ompelin kaksi mekkoa valmiiksi. Ensi viikoksi on luvattu lämmintä. Olen menossa Oriveden opistolle kirjoittajakurssille. Jos sääennuste pitää paikkansa, hellemekkoja tarvitaan. Sinänsä tylsää, että kurssi sattuu kauniille ilmalle, yhtä hyvin olisi voinut istua sisätiloissa sateella ja kylmällä säällä kuten menneellä viikolla on ollut.

Eli hyvää viikkoa kaikille!

Olen useamman päivän ollut väsynyt.  Eilen olo tuntui lähinnä masentuneelta. Mä pöhlö menin ja soitin äidilleni tiistaina, eikä se ollut ollenkaan hyvä asia. Keskiviikon ja eilisen aikana monet vanhat asiat nousivat mieleen ja aiheuttivat lähinnä valtaisaa raivoa. Masennushan on jonkin sortin raivoa, joka ei pääse ulos. Tänään on ollut parempi päivä.

Anne haastoi mut kertomaan kuusi toivettani.

1. pysyisin terveenä
2. tapaisin elämäni miehen
3. oppisin olemaan tyytyväinen siihen, mitä mulla on
4. haluan kirjoittaa
5. lasten kanssa menisi ok
6. tulevaisuudessa ei tapahtuisi mitään kauheita (tähän mennessä tapahtuneet riittävät yhden ihmisen elämälle)

Kun kerran koko loppuviikoksi luvattiin hellettä, oli maanantaina pakko alkaa ommella hellemekkoja. Kävin jopa ostamassa kolme uutta kangasta. Jouduin hiukan rukkaamaan vanhoja kaavoja, kun olen viimeisestä ompelukerrasta lihonnut. Maanantai-, tiistai- ja tämän illan olen ahkerasti ommellut. Nyt tuli sellainen olo, että saa hetkeksi riittää, palaan asiaan ensi viikolla.

GGGrrr... Olen ollut koko iltapäivän kiukkuinen. Tänään oli Liisassa kirjanvaihtopäivä. Se oli tarkoitettu kaikille kirjoista kinnostuneille. Sinne sai tuoda omia kirjojaan ja ottaa tilalle jotain. Viime perjantain kirjallisuuspiirissä puhuin asiasta. Jotenkin kaikki tuntuivat olettavan, että se on joku mun juttu eikä koske kaikkia. Kysyin kuka olisi halukas vapaaehtoiseksi tulemaan paikalle, koska en todellakaan aikonut olla siellä viittä tuntia enkä olla ainoana paikalla. Irmeli ja Hannele suostuivat tulemaan paikalle klo 10. Mennessäni sinne 11.30 paikalla oli yksi muukin kirjapiirin ihminen. He kaikki kuitenkin poistuivat 12.30 mennessä ja mä jäi yksin paikalle. Näiden kolmen ihmisen lisäksi siellä ei käynyt ainuttakaan kirjapiiriläistä, vaikka eräskin lupasi tuoda ison kasan kirjoja. Kaikki olivat aikanaan kuin yhdestä suusta todenneet, että onpa hyvä idea. Tekikö kaunis kesäinen sää tepposensa, en tiedä. Mua otti todella pattiin istua siellä yksin 2½ tuntia. Olisi mullakin ollut kotona muuta tekemistä. Ei tämä kirjanvaihtopäivä mikään mun juttuni ollut, vaikka nyt siitä tulikin sellainen. Taisi olla viimeinen kerta, kun avaan suuni ja esitän jotain uutta toimintaa, kun heti joutuu yksin vastuuseen asiasta. Mun ajatukseni oli, että kirjapiiriläiset olisivat kantaneet yhdessä vastuuta. Ja paskat.

Hyviksen hallituksen ja järjestösihteerin väleistä olen kuullut sen suuntaista juttua, että olen helpottunut, etten päässyt sihteerin hommiin. Siellä ihmisillä tuntuu olevan kumma käsitys luottamustoimesta: jos jokin juttu ei mene siten kuin halutaan, ollaan heti eroamassa toimesta. Kun tuollaiseen hommaan lähtee, pitää kestää se, että saattaa tulla erimielisyyksiä joidenkin kanssa, se kuuluu ikäänkuin toimenkuvaan. Ei silloin olla heti kuin pikkukakarat, että mä löhden kun ette leiki samanlailla kuin mä. Jotkut eivät  myöskään erota hallitustyöskentelyä ja muuta toimintaa toisistaan.

Tämän päivän saldo: parempi pysyä erossa kaikenlaisista touhuista, missä joutuu vastuuseen.  Harmikseni olen luonteeltani sellainen, että löydän itseni milloin mistäkin vastuunalaisesta hommasta.

Tuntuu nykysin ettei ole oikein kirjoittamista, niinpä en ole kirjoittanut. Olen ollut koko menneen viikon väsynyt. Enpä olisi arvannut, että yksi erittäin huonosti nukuttu yö tuntuu näin paljon.

Salli lähti eilen leirilleen ja Saara lähtee huomenna Lontooseen. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että kasäloma on alkanut. Kummallisesti olen viime päivinä aikaa, jolloin tytöt ovat lähteneet kotoa pois. Olenhan mä tänne asiasta kirjoittanutkin. En silti saisi liikaa elää tulevaisuuttakaan, kun totuus on tässä ja nyt, tytöt asuvat kotona vielä jonkin aikaa. Ehkä kuvitteluni kertovat enemmän omasta tarpeestani saada olla yksin, rauhassa, pohtia ja kypsytellä asioita. Mielessä liikkuu tiettyjä asioita, jotka vaativat tilaa ja tyhjyyttä, jotta ne voisivat saada jonkinlaisen muodon. Kerron niistä mahdollisesti myöhemmin.

Jonkinlainen tyhjyys on leimannut oloani menneen viikon. Tyhjyys päässä, mikä ilmenee esim. siinä etten ole tännekään kirjoitellut. Tämähän on vapaaehtoista, mutta kummasti tulee sellainen olo, että tätä pitäisi päivittää, niiden ihmisten takia, joiden tiedän tätä lukevan. Anteeksi nyt, en aio pakottaa itseäni tähän.

Suunnittelin koko kevään ajan ompelevani itselleni hellemekkoja. Nyt helteet ovat tulleet, enkä ole saanut tehtyä edes kaavoja. Eli tällä viikolla pitää aloittaa, että saisin edes pari mekkoa aikaiseksi. Harmillista tuo jatkuva painon kertyminen, aina seuraavana vuonna vaatteet ovat pieniä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Onkos teillä muilla sama ongelma kuin mulla, että mitä enemmän ikää tulee, sen huonommin jaksaa valvomista?

Lauantaina oli isäni 70-vuotispäivät, joissa meni myöhään. Juhlat olivat erittäin onnistuneet ja oli tosi mukava nähdä sukulaisia. Useimpia heistä en ollut tavannut 15 vuoteen. Joukossa oli ihmisiä, joista mulla ei ollut mitään mielikuvaa, olen ollut tavatessamme niin pieni.  Kaikesta jäi hyvä mulle mieli.

Maanantai ja tämän päivän olen ollut väsynyt. Tänään myöhäisen aamiaisen (klo 10.30) jälkeen oli pakko mennä nukkumaan ja heräsin klo 13.30.  Jopa tämä kirjoittaminen tuntuu edelleen vaikealta väsymyksen vuoksi. Kuinkahan kauan tämä toipuminen kestää?

Kun tekee paljon pihatöitä, jää sisätyöt tekemättä. Eilen kaivoin voikukkaraudan kanssa voikukkia nurmikosta kuusi tuntia! Huvinsa kullakin. heh.  Nyt on sit paikat kipeänä. Tänään leikkasin nurmikkoa ja lisäsin pariin kukkapenkkiin multaa. Olen oikein tyytyväinen, kun piha on siistin näköinen. Kukat ovat juuri niissä paikoissa kuin kuuluukin olla.  Kukin omassa ryhmässään. Pihatyöt ovat siitä mukavia, että niitä tehdessä unohtuu kaikki muut asiat, seuraa vain sitä mitä saa aikaiseksi.  Kovasti tekisi mieli tehdä lisää kukkapenkkiä, yhteen aurinkoiseen kohtaan saisi hienon ruusupenkin.  Harmi että rahat ovat vähissä, en taida raskia ostaa ruusuja, kun kuitenkin satsaan kesäkukkasiin.

Olen myös nauttinut omasta saunasta. Olen ollut kahtena peräkkäisenä päivänä saunassa ja menen tänäänkin. On hienoa, kun saa laittaa saunan päälle ja voi istua lämpimässä löylyssä. Yleensä saunon vain lauantaisin, mutta olen tehnyt sen verran hikisiä hommia, että saunominen on tuntunut mukavalta. Suomalainen  ei tunne peseytyneensä, jollei pääse saunaan. Nyt pitäisi  vielä tarttua imuriin ja tehdä pikainen viikonloppusiivous.