Tämä blogeilu vie kyllä täysin mukanaan. Heti aamusta pitää saada kone auki, jotta pääsee lukemaan blogit. Nämä kaikki ihmiset elävät elämäänsä ja saan kurkistaa jokaisen elämään siinä määrin kuin he sitä avaavat. Tuntuu niin käsittämättömältä lukea vieraan ja samalla tutuksi tulleen ihmisen elämästä jossain muualla Suomessa, joku jopa Ivalossa saakka.

Joku kirjoitti, kuinka hän tänään lämmittää uuneja. Voi, kuinka aloinkaan kaipaamaan elävän takkatulen räiskettä! Meillä on ollut muutamassa asunnossa varaava takka (edellisessä elämässä avioliitossa). Olen totisesti nauttinut sen lämmittämisestä. Takasta tuleva lämpö on aivan toista kuin keskuslämmitteisistä pattereista. Välillä tuntuu, etteivät patterit edes toimi kunnolla. Takkatulella saa asunnon nopeasti lämpimäksi ja lisäksi tulta on mukava katsella. Samalla saa poltettua roskia. Opettelin myös käyttämään takkaa ruuan laittamisessa. Ostin kolmijalan ja lämpömittarin, niiden avulla pystyin laittamaan ruuan uuniin, kun lämpötila oli sopiva. Joskus jopa leivoin takan lämmöllä.

Aivan kaupungin keskustan lähellä on puutaloalue, jossa on myynnissä asunto puutalosta. Asunnossa on kolme kaakeliuunia ja keittiössä puuhella. Tuo asunto on kutkuttanut mieltäni, mutta olen pystynyt kuitenkin suhtautumaan asiaan järkevästi. En jaksaisi yksin alkaa remontoida vanhaa taloa, jossa ei tällä hetkellä ole tarpeeksi tilaa meille. Mutta mutta... Se on jotain mistä olen haaveillut. Tämä haave täytyy tällä hetkellä haudata. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa, kun tytöt ovat jo lähteneet kotoa, mulla on mahdollisuus hankkia vastaava asunto.