Miksi en vieläkään saa nukkua niin pitkään kuin haluaisin?! Olen koko viikon joutunut heräämään luonnottomaan aikaan. Saara meni aamulla töihin ja tarvitsi kyydin kaupunkiin. Eipä muuta kuin äiti heittämään. Aamiaisen jälkeen takaisin sänkyyn. Tietenkin puhelin soi, äiti ja isä soittivat vuorotellen. Joskus klo 13 aikaan pääsin vihdoin ylös ja siivoamaan sekasotkua ja ruuanlaittoon. Kimmo ja Anu & pojat kävivät pikaisesti kahvilla (ja hakemassa Kimmolle Tallinnasta tuomani tupakat).

Illan vietinkin Sepon luona. Tuntui mukavalta olla taas yhdessä. Erillään olo tekee joskus hyvää, huomaa toisen merkityksen itselleen. Saman huomasin myös tyttöjen kohdalla. Kaikki ovat rakkaita ja tärkeitä ihmisiä mulle.

Siinäpä tän päivän asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. : )