Kyllä vaan on tiukassa tuo syyttäjä sisällä. Mahtaako teillä muilla olla?  Eilisen ikkunoiden pesun ja silittämisen jälkeen olin niin uuvuksissa, että nukuin 12 tunnin yöunet ja heräsin klo 11 turkasen kamalaan päänsärkyyn. Jotenkin sain aamiaisen syötyä, mutta lehden luku jäi kesken, kun alkoi nukuttaa. Ehkä päänsäryllä oli oma osuutensa.  Kömmin siis takaisin sänkyyn, nukuin ja torkuin klo 14 saakka. En muka omasta mielestäni olisi saanut tehdä sitä. Onneksi ystäväni, jolle tekstasin asiasta sai mut ymmärtämään, että tuollaisen huhkimisen jälkeen on aivan luvallista olla väsynyt.  Minähän olen vielä eläkkeellä, joka oikein mahdollistaa tämänkaltaisen elämäntavan. Eläke on mulle myös myönnetty sen vuoksi, että en jaksa samaa kuin ns. normaalit ihmiset.  Tästä pitää vissiin aina jonkun muun mulle muistuttaa, koska en sitä ole täysin vielä sisäistäny tai unohdan sen välillä.

Olen tosi tyytyväinen ikkunoiden ja verhojen pesusta. Nyt alkaa sisällä olla tehtynä kaikki syyshommelit eli kammottava pimeys saa luvan tulla. Sitä mä oikein pelkään.  Taannoisina vuosina melkein joka syksy masennus on tullut lokakuun lopulla tai viimeistään joulukuun alkupuolella. Joskus olen pystynyt lykkäämään sitä jopa tammikuulle. No, eihän sen tarvitse tulla tänäkään vuonna, kun viime syksy jäi välistä.

Omenapuun alla blogissa oli mukava ajatus: kuvata blogatessa näkyvää ikkunamaisemaa ja sen muuttumista syksyn ja kaipa talvenkin aikana. Yritän lähiaikoina saada tähän kuvia omasta ikkunamaisemastani, joka on oikein mukava, taustalla on naapurin kaunis pihlajapuu.

Olen miettinyt suhtautumista harrastuksiini. Tänään en jaksanut lähteä kalligrafiaan, ehkä jaksan mennä keramiikkaan. Alunperin olin ajatellut tehdä syksyn aikana myyntiin erilaisia joulujuttuja. Täällä päin järjestetään joka adventti käsityöläisten joulutori. Sinne haaveilin pääseväni myymään tuotteitani. Nyt olen havainnut, että olen taas ottanut liian ison kakun itselleni. Siispä tyydyn tekemään joulujuttuja pienimuotoisesti, jos joku haluaisi ostaa niitä suoraan multa ja sitten teen niitä hissukseen ensi vuotta varten.  Onneksi havaitsin asian jo tässä vaiheessa. 

Eli kaikenkaikkiaan olen viimeisen viikon aikana joutunut / saanut kohdata oman jaksamiseni rajat ja se on tehnyt hyvää.