Anne tuolla edellisen bloggauksen kommenteissa kehotti ottamaan rauhassa ja unohtamaan maton pesut jne. Tänään olen saanut itseni useamman kerran kiinni siitä, että pitäisi tehdä jotain. Luulin jo selvittäneeni tämän asian. Ja pah! Kaipa tää on näitä elämän mittaisia projekteja, joiden kanssa joutuu jatkuvasti kamppailemaan. Olen siis istunut suurinpiirtein koko päivän koneen vieressä ja surffaillut milloin missäkin ja nyt tunnen syyllisyyttä siitä. Niin, tuo syyllisyyskin on asia sinänsä. En millään sallisi itselleni sitä, että istun tuntitolkulla koneen vieressä tekemässä milloin mitäkin turhaa. Olisi eri asia, jos kirjoittaisin jotain tärkeää. No, olenhan käynyt erinäisillä palstoilla kommentoimassa sitä ja tätä. Onko se riittävän tärkeää?
Jotenkin koneella istuminen haukkaa mielestäni palasen jostain tärkeämmästä. Mitähän olisin tehnyt sen sijaan? Olisin luultavasti istunut ulkona ja lukenut Khaled Hosseinin kirjaa Leijapoika. Onko se sitten järkevää toimintaa? Mun mitta-asteikolla on, ainakin järkeväpää kuin koneen vieressä oleminen. (Tämä siis jatkuu tässä edelleen.) Tietenkin olisin voinut viedä koneen ulos, jolloin olisin edes saanut raitista ilmaa.
Mitä oikeasti pitäisi tehdä tänään:
- tuulettaa petivaatteita. (on jo tehty ja sänkykin on pedattu).
- imuroida
- pestä wc
- tyhjentää tiskikone
- laittaa kolme uutta peiliä seinälle (mulla on menossa peiliprojekti). Niillä nyt ei oikeasti ole mikään kiire.
Siinäpä ne. Ei niin kovin hirmuisesti. Nuo siivousasiat teen ennen saunaan menoa, koska niissä tulee hiki.
Mikä piru se on, joka jossain takaraivossa vaatii tekemään jotain! Asiaa ei tietenkään auttanut isäni, joka soitti ja kyseli olenko jo käynyt noukkimassa vadelmia jostain hevonkuusesta. Hän oli kuulemma jo saanut 10 litraa. Olishan vadelmat kivoja, mutta en tosiaankaan lähde yksinäni mihinkään hakkuuaukeille vattujen perään.
Taidan tästä mennä tekemään jotain....
Tilda
Kommentit