Kun kerran koko loppuviikoksi luvattiin hellettä, oli maanantaina pakko alkaa ommella hellemekkoja. Kävin jopa ostamassa kolme uutta kangasta. Jouduin hiukan rukkaamaan vanhoja kaavoja, kun olen viimeisestä ompelukerrasta lihonnut. Maanantai-, tiistai- ja tämän illan olen ahkerasti ommellut. Nyt tuli sellainen olo, että saa hetkeksi riittää, palaan asiaan ensi viikolla.

GGGrrr... Olen ollut koko iltapäivän kiukkuinen. Tänään oli Liisassa kirjanvaihtopäivä. Se oli tarkoitettu kaikille kirjoista kinnostuneille. Sinne sai tuoda omia kirjojaan ja ottaa tilalle jotain. Viime perjantain kirjallisuuspiirissä puhuin asiasta. Jotenkin kaikki tuntuivat olettavan, että se on joku mun juttu eikä koske kaikkia. Kysyin kuka olisi halukas vapaaehtoiseksi tulemaan paikalle, koska en todellakaan aikonut olla siellä viittä tuntia enkä olla ainoana paikalla. Irmeli ja Hannele suostuivat tulemaan paikalle klo 10. Mennessäni sinne 11.30 paikalla oli yksi muukin kirjapiirin ihminen. He kaikki kuitenkin poistuivat 12.30 mennessä ja mä jäi yksin paikalle. Näiden kolmen ihmisen lisäksi siellä ei käynyt ainuttakaan kirjapiiriläistä, vaikka eräskin lupasi tuoda ison kasan kirjoja. Kaikki olivat aikanaan kuin yhdestä suusta todenneet, että onpa hyvä idea. Tekikö kaunis kesäinen sää tepposensa, en tiedä. Mua otti todella pattiin istua siellä yksin 2½ tuntia. Olisi mullakin ollut kotona muuta tekemistä. Ei tämä kirjanvaihtopäivä mikään mun juttuni ollut, vaikka nyt siitä tulikin sellainen. Taisi olla viimeinen kerta, kun avaan suuni ja esitän jotain uutta toimintaa, kun heti joutuu yksin vastuuseen asiasta. Mun ajatukseni oli, että kirjapiiriläiset olisivat kantaneet yhdessä vastuuta. Ja paskat.

Hyviksen hallituksen ja järjestösihteerin väleistä olen kuullut sen suuntaista juttua, että olen helpottunut, etten päässyt sihteerin hommiin. Siellä ihmisillä tuntuu olevan kumma käsitys luottamustoimesta: jos jokin juttu ei mene siten kuin halutaan, ollaan heti eroamassa toimesta. Kun tuollaiseen hommaan lähtee, pitää kestää se, että saattaa tulla erimielisyyksiä joidenkin kanssa, se kuuluu ikäänkuin toimenkuvaan. Ei silloin olla heti kuin pikkukakarat, että mä löhden kun ette leiki samanlailla kuin mä. Jotkut eivät  myöskään erota hallitustyöskentelyä ja muuta toimintaa toisistaan.

Tämän päivän saldo: parempi pysyä erossa kaikenlaisista touhuista, missä joutuu vastuuseen.  Harmikseni olen luonteeltani sellainen, että löydän itseni milloin mistäkin vastuunalaisesta hommasta.