Aika kuluu niin nopeaan nykyisin vaikka välillä onkin päiviä, jolloin en ole tehnyt muuta kuin käynyt kaupassa. Olen jättänyt tietokoneella istumisen vähemmälle ja lukenut kirjoja. Löysin Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-kirjat, joista pidin. En ole tähän saakka  lukenut kotimaisia dekkareita, nyt Joensuu sai musta uuden lukijan.

Lämmin ilma on houkutellut istumaan ulkona. Tiistaina kuljeskelin pihalla, katselin ja pohdin kaikenlaista. Samalla keksin, mihin siirrän mitäkin ja mihin teen mahdollisesti uuden kukkapenkin. Tosin keskiviikkoaamun selän niksahdus on karkottanut kuvitelmat lapiotouhuista. En tiedä, mitä tapahtui kun pesin hampaitani. Nojasin lavuaariin ja noustessani siitä ylös, selkä oli kuin sähköiskun saanut. Rasvasin sitä Ketoriinilla, mikä auttoikin hiukan, mutta edelleen selkä on kipeä.

Maanantaina oli taloyhtiön pihatalkoot. Olin jo muutaman kerran lintsannut niistä , joten nyt haravoin suurella innolla.  Löysin eräästä vanhasta multaläjästä belliksiä, joista muut naiset sanoivat mulle, että kaiva siitä ja vie pihaasi. Talkoiden jälkeen siirsin iiriksiä (tai jotain sellaisia, niitä taitaa olla montaa lajia) ja istutin niiden tilalle bellikset. Ihanaa, nyt mullakin on niitä, eikä tarvinnut ostaa niitä.

Keskiviikkona kierrettiin Saaran kanssa muutamassa puutarhakaupassa ja ostin kaksi pionia sekä karpaattienkelloa.

Kaikki ostamani pionit ovat vuosien kuluessa kuolleet seuraavana talvena, toivottavasti näille ei käy niin, olivat sen verran kalliitakin. Pari vuotta sitten I:ltä saamani pionit ovat selviytyneet talven yli ja kukkivat jo heti siirtämistä seuraavana vuonna.

Vapunaattoilta meni T:n luona. Kuinka voikaan olla niin ihana ilma! Meidän mittari näytti ylimmillään + 24 varjossa. Istuimme ulkona ja joimme viiniä, grillasimme ja myöhemmin saunoimme. Yöllä kello yksi mittarissa oli vielä +14 astetta. Tämä on mun mielestäni aina ollut vuoden paras aika, tätä olen koko synkän talven odottanut ja nyt se on tullut.