Kävin koiran kanssa lenkillä ja kas aurinko alkoi paistaa. Ei tämä maisema pihasta kovin talviselta tunnu, mutta tämä on tyypillistä täällä länsi-rannikolla.

Askartelin joulukortteja, kun yhtäkkiä tuli sellainen fiilis. Nyt ne ovat vaiheessa, josta on hyvä jatkaa jonain toisena päivänä.

Saaran kanssa juteltiin joulusta ja hän olikin halukas menemään isänsä luo jouluksi. Viimeisestä kerrasta siellä onkin jo aikaa muutama vuosi. Minä olen aina halunnut,  että tytöt ovat jouluna kotona, koska lasten isällä on ollut jouluseuraa naisystävästään ja hänen lapsistaan. Nyt tuo suhde on kariutunut ja hänkin on (ehkä) joulua yksin. Missään nimessä en enää osaa kuvitella, että me viettäisimme joulua porukalla, erosta on jo niin pitkä aika. Nyt kun Seppo on kuvioissa ja hänkin on joulun suurimmaksi osaksi yksin, voimme viettää joulua yhdessä. Ehkä saatan pistäytyä äitini luona joulupuurolla.

Vaikka kovasti sanoin olevani ei-jouluihminen, joulua tässä vaan pohdiskelen ja valmistelen. Ehkä tarkoitin sitä, että en välitä hulinasta ja koristeista, vaan haluan olla rauhassa omissa oloissani ennen jouluakin (kuten muulloinkin).