Tässä onkin mennyt muutama päivä, etten ole jaksanut koneelle. Tai olen siis ollut koneella, mutta häärännyt kakenlaista muuta, esim pelannut välillä ahkerasti spider-pasianssia. fiksua!

Anu soitti tänään huolestuneena, että onko kaikki hyvin. Mukava kun on tuollainen käly (sisko oikeastaan, kuten Katikin). Nukuin 2 tuntia raskaasti, en olisi varmaankaan päässyt ylös ilman hänen soittoaan, olis voinu mennä yöhön saakka.

Kaikki ei ole hyvin. Mua vaivaa kauhea ahdistus, olen joutunut syömään opamoxia jopa 75 mg:a päivässä ja se on melko paljon.  Opamoxit sitten tietenkin väsyttävät, mutta ahdistus helpottaa. Kyllä mulla on masentunutkin olo. Sovin Hessun kanssa, että tytöt voivat olla hänen luonaan vähän pidemmän aikaa, että mä saan levätä. Hiukan mulla on syyllinen olo, että tyrkkään tytöt pois kotoa, kun en jaksa tehdä ruokaa. Toivottavasti osaan levätä, enköhän. Näen kyllä kaikenlaisia töitä, mitä pitäis tehdä...

Kaikkein eniten kammoan, jos tää tilanne menee niin pahaksi, että joudun menemään sairaalaan. Sinne en missään nimessä halua!  Kotona saan tössytellä omaan tahtiin niinkuin haluan, siellä on se oma aikataulunsa, jonka muistan viime keväältä liiankin hyvin. Olin maanantaina Sadun luona, hän oli huolissaan tilanteestani ja sanoi, että hänellä on vapaita aikoja, jos tarvitsen. Sekin on hyvä turva.

Keskittymiskyky on mennyt. Juuri ja juuri pystyn aamulla lukemaan lehden, mutta Hesari jää jo lukematta. Tein tänään sellaisen jutun, että pistin Hesarin tilauksen jäähylle, ettei tartte kantaa niitä lukematta roskiin.

Olin tänään Ulvilassa Elinan luona. Siellä oli helppo olla, mutta kun tulin kotiin ahdistus tuli.  Kävin samalla kirjakaupassa ja löysin sieltä A3-kopiopaperia, jota tarvitsen kalligrafiassa. Nyt sitten on paperia, kestää varmaan pari vuotta ellen saa jotain kirjoituskohtausta.  Saapi nähdä saanko itseni huomenna kaligrafiaan. Epäilen vahvasti.

Aurinko on alkanut aamuisin paistamaan suoraan ikkunaani. Sen vuoksi herään mun rytmiini liian aikaisin ja olen väsynyt.  Tänään mietin, että pitäis vaihtaa tummat verhot, mutta en jaksanut alkaa silittää niitä. Imuroimisessa oli aivan tarpeeksi ohjelmaa tälle päivälle. Niin, kyllä mä silitin itselleni kevättakin ja hyvä olikin. Siinä on paksu vuori, eikä ollut ollenkaan kylmä kulkea sen kanssa.  Jonkun päivän ohjelma on siis makuuhuoneen ikkunaverhojen vaihtaminen. Tällä hetkellä se tuntuu melko ylivoimaiselta työltä. 

Soitin tänään niistä tyroksiinikokeista. Ei ne arvot liian alhaiset olleet, mutta kun sanoin sille lääkärille väsymyksestäni, hän oli sitä miltä, että voisi hoitaa hiukan tehokkaammin eli nyt syön 1½ tbl:a joka toinen päivä ja yhden sitten toisena.  Tää on mun viimeinen toivoni, että veis ton väsymyksen pois. Eihän se mitään auta ahdistukseen.