Olin tänään sopinut meneväni vesijumppaan ystäväni kanssa. Heti herättyäni alkoi ahdistaa, en halua vesijumppaan, en halua lähteä kotoa mihinkään. En myöskään halunnut kovin kiireisenä alkaa tehdä ruokaa etukäteen valmiiksi. Niinpä puolen päivän maissa, edelleen yöpaidassa, uskalsin soittaa hänelle ja kertoa asiasta. Mieluiten haluan liikkua ulkona, kun muuten tulee oltua niin paljon sisällä. Tykkään mennä ulos valoisaan aikaan, pimeys saa mut käpertymään sisälle. Kävimme Tildan kanssa puolen tunnin lenkillä. Lenkkeilystä tuli mieleeni, että enhän mä silloin joskus eläkkeelle jäätyäni heti tehnyt pitkiä lenkkejä, pääasia oli että tuli lähdettyä ulos raittiiseen ilmaan. Siitä lenkkien pituus piteni pikku hiljaa.

Lenkin jälkeen sain tehdä ruuan rauhassa ja kerkesin lukea Hesarinkin ennen kuin ensimmäinen ruokailija tuli kotiin. Nyt tekisi kovasti mieli karkkia (menkat tulossa), mutta vastenmielisyys lähteä autolla mihinkään taitaa voittaa karkinhimon. Ehkä huomenna autoilen kaupunkiin asioille ja ostan samalla karkkiakin.

Katariina pohti blogissaan kuinka haluaa olla kotona. Jos on liikaa ohjelmaa, alkaa ahdistaa. Olen siinä suhteessa samanlainen. Varsinkin näin pimeän aikaan olen mielelläni kotosalla. Onneksi on nuo tytöt tuossa vielä, ettei vallan mökkiydy. Loppuviikolla ei ole mitään pakollista, luvattua menoa. Se tuntuu hyvältä.  Yhteen aikaan mulla piti olla kalenterissa kaksi päivää, jolloin ei ollut menoja. Tarvitsin ne päivät itseäni varten, toki tein myös kotitöitä ym.

Olen taas hiukan päässyt kiinni lukemiseen. Viimeksi olen lukenut J.M. Coetzen Hidas mies. Kirja oli aika erikoinen, enkä oikeastaan osaa sanoa, pidinkö siitä vai en. Illalla otin lukemiseksi James Pattersonin Kuherruskuukausi. Kirja alkoi aika lapsellisesti ja hyvin amerikkalaisesti. Coetzen jälkeen tuntuu mukavalta lukea hömppä hömppää, vaikkakin Patterson on dekkarikirjailija, joka osaa hyvin punoa juonta. Tää kirja ei ainakaan aluksi vastaa hänen muita kirjojaan.