Keramiikan opettajani Eriita tuli katsomaan "seinäpuutani". Muutama vuosi sitten olimme yhteisellä kurssilla Kankaanpäässä ja tein siellä puun rungon savesta. Jotta sen sai poltettua, se piti pilkkoa. Runko lojui muutaman vuoden huvimajan pöydällä odottaen kokoamista, sillä aikaa tein savesta lehtiä. Pari vuotta sitten Sepon kanssa saimme vihdoin puun keittiön seinälle. Eriita ei ollut aikaisemmin nähnyt puuta ja oli hyvin vaikuttunut siitä. Puun valmistaminen on vaatinut kymmeniä työtunteja.

Muutenkin oli mukava, kun hän viihtyi meillä pitkän aikaa ja saimme jutella rauhassa kaikenlaista. Meillä on ollut muutaman vuoden tauko, ettemme ole olleet tekemisissä, koska en ole jaksanut talvella käydä keramiikassa. Hän on miehensä kanssa ahkerasti korjannut vanhaa papan mökkiä Merikarvialla.  Juttelin hänelle omista Kreikan haaveistani. Hänen joku tuttavansa asuu Kreetalla vakituisesti. Ehkä joskus voisin saada häneen yhteyden ja mennä kokeilemaan elämistä siellä....  Haluan tällä hetkellä uskoa, että haaveista on joskus mahdollista tehdä totta. Aika näyttää, mitkä haaveet toteutuvat ja mitkä eivät.