Olimme eilen Sepon kanssa katsomassa Klaus Härön uuden leffan Uusi ihminen. Se oli hyvin koskettava ja järkyttävä elokuva. Uskomatonta miten ihmiseltä voidaan täysin mielivaltaisesti riistää vapaus ja oikeus omaan ruumiiseensa. Suosittelen leffaa.

Tänään on ollut hyvin unenomainen olo koko päivän. Olen hissutellut tässä kotona, istuskellut takapihalla, lukenut kirjaa, nukkunut ja käynyt koirien kanssa pienellä lenkillä.  On sellainen olo kuin en kuuluisi mihinkään. Olen kaiken ulkopuolella. Niin kai sitä onkin kun linnottautuu omaan kotiinsa ja tytöt ovat Hessun luona.

Olen tuntenut surua. Surua yksinäisyydestä, pilalle menneestä elämästäni, sammuneista unelmista ja romahtaneista haaveista. Kuinka kauan pitää  vielä jaksaa. Kuinka usein pitää vielä nousta. Kuinka kauan pitää uskoa parempaan huomiseen. Tänään on tehnyt mieli luovuttaa. TIEDÄN että huomenna on uusi päivä, joka voi olla täysin toisenlainen.