Heräsin aamulla kaatosateeseen. Iltapäivällä satoi ja ukkosti  neljästä seitsemään. Vettä tuli siihen malliin, että harvemmin sellaista näkee.  Ilamstonmuutoksen on sanottu lisäävän sateita Suomessa. Tiedä häntä.  Huomiseksi on luvattu jälleen hellettä, mikä tekee olon kostean nihkeäksi, otaksun. Eilen oli 29 astetta.  Ei saisi valittaa...

Aamulla silitin pyykkiä pari tuntia, kaikki paidat kasasta. Yleensä silitän sitä mukaa kuin tarvitsen jotain. Mikä lie silitysvimma muhun iski. Perjantai-illasta saakka olen lukenut. Nimittäin torstaina keksin yhtäkkiä, että haen kirjastosta pinon mielenkiintoisia kirjoja ja saan aikani kulumaan niiden parissa. Löysinkin hyviä kirjoja, niitä on mennyt nyt päivä per kirja vauhtia, eikä ole tuntunut yksinäiseltä ja ahdistavalta.

Tytöt tulivat tänään kotiin. Saara tosin lähti samantien.  Tuntui hyvältä saada heidät takaisin. Aikaisempina vuosina olen osannut nauttia yksinolosta, kun he ovat olleet kesälomalla isänsä luona (yleensä kolme viikkoa), mutta nyt olen jo puolesta viikosta (tällä viikolla) kaivannut heitä kotiin. Koulu alkaa tiistaina ja elämä palautuu normaaleihin uomiinsa. Se tuntuu älyttömän hyvältä. Päiviin tulee oma rytminsä. Kesäkään ei ole vielä lopussa. : )   Menee aikaa ennen kuin syksyn pimeät ja ankeat kelit koittavat.