Enpä ole jaksanut tätä päivittää. Olin viime viikon keskiviikkona 10 tuntia Ulllalla töissä. (kortti oli siis hänelle).  Ensin teimme salaatteja urakalla, Ulla teki lisäksi yhden kakun. Sitten roudasimme kaikki kamat juhlapaikalle ja Ulla koristeli pöydät, mä keskityin tarjoilun järjestämiseen. Kaiken kiiren keskellä kävimme hakemassa kolme aivan ihanan makuista sacher-kakkua, jotka hän oli tilannut joltain yksityiseltä leipojalta.  Sitten kävimme kaupassa hakemassa juomiset, äkkiä suihkuun ja sen jälkeen vieraita alkoi jo tulla. Hänellä oli siis 60-v. päivät.  Mun aikani meni kokonaan keittiössä. Lämmitin pitsoja, tsekkasin että kaikki on hyvin jne. Sitten keräilin lautaset pois ja hetken päästä katoin kahvit saliin. Ulla oli hankkinut uskomattoman määrän aivan ihania leivonnaisia. Kovasti tekivät kauppansa. Tosin sacherkakuista ei mennyt kuin yksi puoliksi.  Kun kahvit oli juotu, opettelin käyttämään laitostiskikonetta, mikä olikin mieluisa tuttavuus. Astiat tulivat tosi nopeasti puhtaiksi ja kuiviksi. Kun kaikki oli siistiä, pakkasimme kamat autoon ja ajoimme Ullan kotiin, jonne taas purimme tavarat mun autosta. Olin kotona 22.30 ja jalat olivat todellakin muussia. Seuraavana yönä ilmeisesti hääräsin vielä kaikenlaista, kun nukuin hyvin levottomasti.  Loppuviikko meni toipumiseen. Olin tosi väsynyt ja masennus ja ahdistus pukkaavat päälle.

Viikonloppuna en jaksanut innostua mistään, aika meni pääasiassa koneen vieressä istumiseen. Tosin sain itseni sekä lauantaina että sunnuntaina lenkille. Siitä olen tyytyväinen.  Tänään heräsin aikaisin, jo klo 7.30, en sen jälkeen saanut nukuttua, vaikka yritin. Klo 11 keksin, että nyt vihdoin pesen olohuoneen ja keittiön ikkunat, jotka ovatkin odottaneet mun inspistä jo jonkin aikaa. Keittiön ikkunan saan yleensä pestyä kaksi kertaa vuodessa ja vaihdan siihen kesä- ja talviverhot. Olohuoneen ikkunat ja verhot olivat olleet pesemättä kaksi vuotta. Ne verhot ovat todella inhottavat silittää. Nyt on sitten kaikki välttämättömät syystyöt sisällä tehty. Olen tyytyväinen itseeni.

Olen tosin aika huolestunut omista mielialojen vaihteluista. Lauantai-illalla olin todella masentunut ja tuntui, että elämässä ei ole mitään mieltä, olen täysin hyödytön ja ulkopuolinen kaikesta. Tänään sit yhtäkkiä huhkin tuntitolkulla ja jossain kohtaa havahdun äärettömän tuskalliseen ahdistukseen ja samaan hyödyttömyyden tunteeseen. Mulla on torstaiksi varattu lääkäri. Haluan että seroquelit (eli mielialaa tasaava lääkitys) nostetaan samalle tasolle kuin se oli keväällä. Pelkään aivan tolkuttomasti kuntoni huonemista ja sairaalaan joutumista. En halua sinne.  Mieluummin olen vaikka yksin kotona. Viime syksyllä mulla oli lainassa kirkasvalolamppu, joka tosiaan auttoi kaamoksen keskellä. Nyt tuota lamppua ei enää ole. Olen pohtinut, josko mun pitäis ostaa sellainen itselleni. En tiedä antaako kassa myöten.

Tottakai tässä kaikessa on takana erimielisyydet Saaran kanssa. Olen kerran puhunut hänen kanssaan ja periaatteessa sopinut asian hänen kanssaan. Mutta mutta... Ens viikonlopun tytöt onneksi ovat isänsä kanssa.