Olin läheisessä metsässä lenkillä. Tulin kiukkuiseksi ja surulliseksi, koska metsä oli hakattu ja kaikki oli  huiskin haiskin. En päässyt kulkemaan tavallista reittiä vaan jouduin kiertelemään ja hakemaan, mistä pääsisin kulkemaan. En tiennytkään että metsässä on niin paljon avo-ojia, jotka olivat tietenkin täynnä vettä. Lopulta löysin  metsäkoneen renkaiden jäljet, joita pitkin pääsin tielle. Tällä osuudella, jota yleensä kuljen, on luontopolku, mutta sekään ei säästänyt metsää. Toki tukit näkyivät olevan komeita ja omistaja varmaan saa niistä mukavat rahat, mutta uuden vastaavan metsän kasvaminen kestää niin kauan, etten ole sitä näkemässä. Muutamaa vuotta aikaisemmin samalta alueelta hakattiin puut hyvältä mustikkapaikalta. : (   Pitänee vielä kiertää toinen reitti ko. metsässä ja katsoa, jos siellä pääsisi kulkemaan. Jos ei, joudun hylkäämään metsäkävelyt, joista niin kovin pidän, samoin kuin koira, koska se saa juosta siellä vapaana. Kyllä se sitten nauttiikin.

Olen siis saanut kiinni kävelemisestä ja ulkoilusta. Hyvä minä! Täytyy tunnustaa, että eilen kyllä teki tiukkaa lähteä ulos, mutta kun sain pakotettua itseni, ulkoilusta tuli hyvä olo. Ystäväni ovat houkutelleet mua uimahalliin ja kuntosalille. Uiminen on ihan ok, mutta kuntosalista en pidä. Kaikista mieluiten kuitenkin menen kävelylle, koska siinä samalla saa raitista ilmaa. Mitkään jumpat eivät ole koskaan houkutelleet mua. Ehkä kouluajoista on jäänyt vastenmielisyys ohjattua liikuntaa kohtaan. Menen mieluiten omaan tahtiini silloin kuin mulle sopii.