Maire, en jaksa nyt vastata haasteeseesi ja meemiin. Tämä ei ole mitenkään henkilökohtaista. Noin ylipäänsä en jaksa olla kiinnostunut blogeissa pyörivistä haasteista. Hiukan hankala henkilö siis? Ei, vaan laiska.

Eilinen päivä oli tuskaa. Oli pakko vääntäytyä pyjamabileistä (ma) suihkun kautta Hyvikselle pitämään 2-suuntaisten ryhmää. Mietin että olenkohan haukannut liian ison kakun. Mulle ei ehkä sovikaan se, että jatkuvasti olen tekemisissä muiden samalla tavalla sairaiden kanssa. Ei myöskään se, että väännän sairauttani muiden kanssa viikottain.  Pari vuotta sitten päästessäni sairaalasta päätin, että keskityn elämään ja unohdan sairauteni. Nyt kaikki pyörii liikaa sen ympärillä. Pitänee keskustella, jos ryhmä kokoontuisi harvemmin.

Eipä ole vuosiin ollut sellaista yötä kuin viime yö: meni kolmeen saakka ennen kuin sain unen päästä kiinni. Otin illalla ajoissa lääkkeeni ja luin johonkin klo 24 saakka. Ennen yhtä hain Tenoxin ja jatkoin pyörimistä. En jaksanut enää lukea, en myöskään nousta ylös. Tiedän kaiken, mitä pitää tehdä kun ei saa nukuttua, sängyssä pyöriminen on kaikkein pahin juttu. En  vain jaksanut muuta.

Tänään olen jälleen viettänyt yöpaitapäivää. ; ) Olen lukenut läjän vanhoja Hesareita viime viikolta, mussuttanut karkkia ja pyörinyt netissä. Kävin eilen Prismassa ja ostin paljon lihaa ja muita ruokatarvikkeita, joten mun ei tarvitse miettiä muutamaan päivään, mitä syödään. Ihanaa!  Tytöt tulevat tänään kotiin ja alkaa taas  äitinä olo.

Keskipäivän (klo 13) hauskuutukseksi olen löytänyt neloselta ihanan ohjelman: Meille tulee vauva. Tänään ohjelmassa oli nuori pariskunta (24-v.), joilla oli ennestään 1½ -vuotiaat kaksospojat ja nyt tuli vauva lisäksi. Oli aikamoinen kaaos!  En yhtään kadehtinut.  On mukava nähdä, millaista muiden ihmisten elämä vauvan kanssa on. Samalla voi muistella omien lasten vaiva-aikaa.  Vuodet ovat menneet niin nopeasti. Mihin lasten pikkulapsi-ikä oikein katosi?

Odotan  aurinkoisempia päiviä ja kevättä.