Aamulla iski jokin ihmeellinen innostus alkaa laittaa keittiön ikkunaa kesäkuntoon. Lyhensin hiukan viime keväänä ostettua verhoa. Aloin pestä keittiön ikkunoita. En saanut kunnolla uloimmaista ikkunaa auki, jolloin se yhtäkkiä räsähti rikki.  Kyllä veetutti! Sitten meni oma aikansa sirujen siivoamiseen.  Soitin pariin lasifirmaan ja kysyin mitä lasin vaihtaminen maksaa. Niillä oli hinnoissa 100 €:n ero! Toisessa maksoi satasen, toisessa 200 €:a. Yksi tuttu kehotti kysymään isännöitsijältä kuuluuko taloyhtiön maksaa se. Jippii, kuului! Isännöitsijä kehotti soittamaan just tähän halvempaan lasitusliikkeeseen. Ne tulee huomenaamulla hakemaan sen pokan ja toivottavasti tuovat sen myös takaisin huomisen aikana. Jatkoin vielä Sallin huoneen ikkunan pesulla.

Sitten olinkin aivan poikki. Auto piti viedä vielä korjaamolle, kun ne eivät olleet eilen saaneet jotain pakoputken osaa. Se kiinnitettiin siis tänään. Hain Sallin uimahallilta ja kävimme kaupassa. Onneksi olin laittanut ruuan jo valmiiksi. Syömisen jälkeen oli pakko mennä nukkumaan. Nukun 1½ tuntia ja nyt nukuttaa taas.

Olo on ollut tänäänkin paha, sellainen epämääräinen pahanolon tunne. Se ei kuitenkaan ole varsinaista ahdistusta. Olen kuitenkin syönyt siihen opamoxia, ehkä se on hiukan auttanut. Ja väsyttänyt lisää. Pelottaa. En osaa ottaa oloani sellaisena normaalina mielialan vaihteluna ja väsymyksenä. Viime kevät ja viimeiset  vuodet ovat liian lähellä. Jos mulla ei olisi tällaista taustaa, en hötkyilisi jokaisesta pahasta olosta.