Miten ihmeessä mä voin olla jatkuvasti niin ärsyttävä, että Salli tiuskii mulle aina puhuessaan? Hän kävi isänsä kanssa hakemassa jotain koulutavaroita. (Tytöt ovat isänsä luona viikonloppua.) Isälle näytettiin jokin Wittenbergin reissua koskeva paperi, jota mulle ei ole edes vilautettu. Isänsä luki sieltä, että matkalle lähdetään aamulla klo 4.00 eli mun pitäisi viedä neiti koululle, mutta mulle ei ole kerrottu asiasta mitään.  Rahaa kyllä pyydetään reissuun ja sukkiin, mutta mitään ystävällistä en ole kuullut aikoihin. Annoin hänelle 50 €:a sukkien ostoa varten, edes kiitosta en kuullut.  (Raha-asiat eivät olekaan niin huonolla tolalla kuin luulin.)

Viime viikolla viedessäni häntä johonkin sanoin jotain tiuskimisesta ja sain takaisin tiuskimista. Sallilla taitaa olla murrosikä nyt päällä. Kun hön on lukion ykkösellä, unohtaa hänen ikänsä, hän meni kouluun 6-vuotiaana eli oikeastaan hänen pitäisi olla 9-luokkalainen. Samanlaista käytöstä on ollut koko kouluvuoden. Saaralla murrosikä tuli hiukan aikaisemmin kuin Sallilla tuntuu tulleen. Se että jatkuvasti saa ikäviä vastauksia, on kurjaa. Myös tuollainen "puolueellisuus" tuntuu pahalta. Turha on sanoa mulle, että lapset kiukuttelevat sille vanhemmalle, jonka tuntevat turvalliseksi. Tämä tilanne tuntuu ikävältä, varsinkin kun isän kanssa on aina niin kivaa. No, isältä saa rahaa jne.

Tämän aamuinen episodi veti mielen matalaksi ja teki raskaan olon. Joskus haluaisi toivottaa jälkikasvun hornan tuuttiin ja elää rauhassa omaa elämäänsä.