Ihana arki. Tytöt menivät aamulla kouluun, kuulin jostain unen keskeltä heidän jutustelunsa. Itse nukuin 11 saakka. Olo on ollut koko päivän flunssainen. Saara oli viime viikon flunssassa.

Pakko oli kuitenkin lähteä kauppaan. Samalla kävimme Sallin kanssa ostamassa hänelle maiharit. Tunsin olevani mummo-sarjaa, kun sanoin Sallille, että katso että niihin jää tilaa villasukalle. Sitten kysyin, onko niissä jokin lämmin vuori. Salli sanoi, että hän aikoo pitää niitä kesällä. Kauppiaskin jo kommentoi jotain samanlaista kuin Salli. Totesin että oon tipahtanut tästä kyydistä pois. Maksoin 99 €:a maihareista, hiukan kivisti.

Autoon piti ostaa bensaa. Minä hullu en ostanut sitä ennen vuodenvaihdetta, kun sitä sai 10 senttiä halvemmalla kuin nyt. Hiukan otti päähän. En tankannut täyteen, kuten olin aiemmin suunnitellut,vaan otin vain 20 €:lla.  Maidon hinta oli myös noussut 10 sentillä. Saapa nähdä, mitä eläkkeiden korotus oikeasti on ja miten verotuksen alennus vaikuttaa. Toivottavasti asiat menevät niin kuin olen lehdestä lukenut, tuntuisi meikäläisenkin pussissa.

Katsoin eilen illalla tv:stä venäläisen sotaelokuvan, 9. komppania. Elokuva kertoi Afganistanin sodasta. Se oli erilainen kuin amerikkalaiset sotaelokuvat. Tässä tuli ilmi kouluttajan mielipuolisuus nuoriin miehiin nähden. Miesten keskinäinen solidaarisuus oli vahvaa. Lopuksi todettiin sodan hulluus: sotilaat taistelivat sellaisen maan puolesta, joka lakkasi olemasta kaksi vuotta myöhemmin ja sodassa saadut prenikat menettivät merkityksensä. Minkähän tähden amerikkalaiset ovat edelleen Irakissa? Mahtavatko itsekään tietää?