Herätys kello 6! Tää aikainen herääminen ei tunnu lainkaan loppuvan. Salli pääsi 9. luokalta ja juhlaan oli kutsuttu myös vanhemmat. Nuoren naisen hiukset oli laitettava juhlakuntoon. Hän olikin oikein söpön näköinen. Juhlasta kauppaan, korttien tekoa. Ystäväni Ulla oli kutsunut mut poikansa lakkiaisiin, jonne menin kahden maissa. Sieltä viemään Hessua juhliin, taas kauppaan ja kotiin.

Kotona ahdisti niin, että tein koko illan puutarhahommia. Kitkin kukkapenkkejä, siistin nurmikon reunukset ja ajoin nurmikon. Aika kivan näköistä tulikin. Kummasti viikossa rikkaruohot ottavat vallan. On mukava nähdä kauneutta ympärillään. Luulen että huomenna jatkan samaa hommaa.

Anu on ollut mielessä koko päivän. Tuntuu vaikealta uskoa, etten enää näe häntä koskaan. Oli eilen pakko poistaa heti hänen nimensä ja numeronsa puhelimesta. Ei hän sillä poistunut mun elämästä. Eilen bussissa lähetin hänelle tekstarin. Kerroin paluustani ja kyselin vointia.

En oikein tiedä, mitä ajattelen kuoleman jälkeisestä elämästä. Jossain kaukana taustalla ovat vanhat fundamentalistiset käsitykset kuoleman jälkeisestä elämästä. Lähempänä näkemys Jumalan armosta jokaisen meidän kohdalla. Käsitys siitä, että elämä sinänsä voi olla taivas ja helvetti.  Kaikkein lähimpänä hämmennys ja epätieto koko asiasta. Ainakin ne tuskat, joita Anun elämässä viime aikoina oli, ovat loppu.