Päivän pelasti Semmareiden konsertti. Olimme siellä torstiksen naisten kanssa + Hannele, Irmeli ja viime tipassa Mikko.  Show oli taattua Semmari-kamaa. Sai nauraa. Uskomatonta millainen kunto kundeilla on. He tekivät monenlaisia temppuja ja tansseja laulaen samalla. Yksi mahtavimista oli loppupuolen esitys, jossa miehet riisuivat housunsa ja alta paljastuivat kirkkaan vihreät sukkahousut. He menivät selälleen maate, nostivat jalat ylös (vaatii vahvat vatsalihakset) ja lauloivat samalla.  Yksi hauskimmista oli, kun melkein koko porukka esitti sumopainijoita. Heillä oli päällään puvut, joiden sisälle oli puhallettu ilmaa, jolloin he olivat paksun näköisiä. Vaikea näin sanoin kuvailla kaikkea. Nautin todella esityksestä. Ehkä permanolle olisi kuulunut sanat paremmin, nyt oli ajoittain vaikea saada sanoista selvää. Meidän paikat olivat parvella.

Piti jäädä vielä jonnekin juttelemaan, mutta porukat hävisivät hissukseen, niinpä mäkin lähdin vauhdilla kotiin nähdäkseni Audrey Toutoun leffan, joka olikin hyvä.

Muuten olen ollut päivän väsynyt. Nukuin jopa 1½ tunnin päiväunet, kun tulin terapiasta ja kaupasta.