Hän kävi hakemassa tavaransa meiltä. Ilmeisesti vielä odotin, jos tilanne voisi muuttua. Ei -ero on lopullinen. Ottaa todella koville, koska hän on ollut mulle rakas ja tärkeä ihminen.  On myös raskasta, kun omat unelmat ja haaveet taas kerran rapisevat.

Olen huomannut, että osaan nykyisin itkeä ja surra. Nämä asiat eivät jää sisälleni suuriksi ahdistuksen klömpeiksi, vaan todella tunnen surun ja kaipauksen. Terapiasta on siis ollut hyötyä. Ennen kaikki tunteet jäivät sisälleni aiheuttaen ahdistusta ja masennusta.

Huomaan ajattelevani, miksi minä? Miksi taas minulle tällaista? Elämässäni on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, että eikö olisi jo aika elämän näyttää kauniit puolensa mulle?  Ilmeisesti ei. Haluaisin ajatella, että vielä jossain on mies mua varten. Tällä hetkellä en jaksa innostua ajatuksesta. Haluan surra tämän suhteen päättymisen loppuun. Jospa rakkauden saisi jotenkin napista painamalla loppumaan...

Olen saanut paljon soittoja ystäviltäni, jotka ovat lukeneet täältä tapahtuneesta. Tunnen etten ole yksin tässä tilanteessa. Olen myös ilahtunut blogiystäviltäni saamasta tuesta.  Kiitos kaikille, että olette olemassa.

Uskon selviytyväni tästä ajan kanssa - ei ole muuta vaihtoehtoa. Se vie oman aikansa. Onhan tämä kaikki tuonut lisää elämänkokemukseeni. Sain olla yli vuoden ihanan ihmisen kanssa. Ilman tätä kokemusta olisin köyhempi. Nyt pitää suremisen ohella katsella tulevaisuuteen eikä haikailla kovasti menneiden perään.