Oli sovittu Tarjan kanssa pihan siivouksesta, mutta aamusella oli sen verran kamala olo, että päätin suosiolla peruuttaa koko jutun. Tarjallekin se sopi hyvin.

Ahdisti ja otin opamoxia. Soitin lääkärille, mitä teen lääkitykseni kanssa.  Masennuslääkkeen nosto aiheutti lopulta hypomanian ensioireita, hankalinta siinä oli että yöunet lyhentyivät dramaattisesti eli aloin heräillä 4 jälkeen. Muuten olo oli kyllä suht. hyvä, paitsi jonain päivinä en pystynyt keskittymään mihinkään täpinältä. No, sit kun nostin vastalääkettä manialle, sitä onkin vissiin liikaa. Lääkäri höpisi mitä sattui, tuntui ettei ollut ollenkaan perillä siitä mitä söin, vaikka kerroin sen hänelle. Nyt pitäisi laskea vastalääkettä eli seroquelia, mutta kuinka paljon? Ehkä puolet siitä mitä lisäsin. Alkaa mennä sen sortin sekoiluksi, että en kohta tiedä, mitä teen. Terapeuttikin on lomalla loppuviikon. Pitää sanoa, että kyllä on sitten pirullinen sairaus. Tämä jatkuva mielialojen vaihtelu rassaa aika tavalla. Masennus vie kaikki voimat ja elämänilon. Kun tulee hypomania, pelkään sen seurauksia (siis masennusta).

Opamoxit väsyttää, mutta eipähän ole ahdistunut ja tuskainen olo. Terapeuttini sanoi jossain vaiheessa, että on parempi syödä niitä kuin kärsiä, vaikka sitten nukuttaisikin.

Aamupäivällä lääkärin puhelun jälkeen menin sänkyyn pahan oloni kanssa ja ajattelin nukkua. Mutta päässä takoi vain nuo tekemättömät ulkotyöt. Sitten ajattelin, että ei helvetti, nyt menen ja teen ne, ovat sitten pois vaivaamasta mieltä.  Tunnin verran hääräilin. Sain tyhjennettyä ja pestyä savipurkit, pikkuisen haravoitua, vietyä puutarhaletkun varastoon ja kaikki kesän ulkopurkit suojaan. Pyöränikin sain talviteloille. Nyt on tyytyväinen olo, ei tarvitse stressaantua enää näistä jutuista. Kyllähän tuohon pihaan jäi vielä haravoimista, mutta sen kerkee tehdä vaikka keväällä, jos silloin on enemmän virtaa vanttuussa. Kävin muuten koiran kanssa pienen lenkin juotuani ensin kahvit.

Rakastan pihaani ja sen kuopsuttamista keväisin ja kesäisin, mutta syksy on aina hankalaa aikaa. Yleensä olen väsynyt ja pihahommat eivät kiinnosta pätkääkään. Usein syksyn edetessä ja talvisin katselen myytävänä olevia asuntoja, jos keskustasta läytyisi sopiva asunto meille. Sitten pistän jäitä hattuun ja ajattelen, että tämä nykyinen on meille oikein hyvä asunto. Keskustassa kolmiot maksavat saman verran kuin tämä 4h+k+s rivari. Ei tässä vaiheessa, kun tytöt vielä ovat kotona, kannata lähteä mihinkään. Se mitä sen jälkeen teen, on sitten toinen juttu.

Taidanpa näin hyvissä ajoin siirtyä yöpaitakantaan. : ) heh