Pitäisi... pestä ikkunat ja verhot, imuroida, pestä ja vahata lattiat, siivota vessa, ajaa nurmikko, pestä auto, miettiä vikonlopun ruokia, käydä kaupassa ja apteekissa... Enkä millään jaksaisi mitään. Kello on kolme ip. ja olen edelleen yöpaidassa, en jaksaisi edes suihkuun mennä. Alkaa tuntua pelottavan tutulta tämä meininki. Oli pakko ottaa opamoxia, että pääsin sängystä ylös. Mieluiten vaan hautautuisin peiton alle. Tytöt ja Seppo tulee hetken kuluttua, sitä ennen on saatava vaatteet päälle. Olen sentään saanut keitettyä kattilallisen ohrapuuroa, kun Saara ja minä tykätään siitä. Kaikki arkiset asiat alkavat näyttää taas liian isoilta tekemisiltä, joihin ei pysty tarttumaan.
Rahat ovat jälleen loppu. Järkytyin eilen tutkiessani tilitietoja. Luulin rahatilanteen olevan parempi. Kaksi viikkoa on taas pärjättävä sangen pienellä budjetilla. Sekin masentaa. Toisaalta olen aina osannut luovia näiden tilanteiden läpi. Sit syödään vaan halpaa ruokaa. Viikolla meni rahaa Otsolaan, kun menin kalligrafiaan ja keramiikkaan. Jo pelkät kurssimaksut olivat 80 €:a, lisäksi ostin savea 14 €:lla.
Haluaisin antaa periksi masennukselle. Ehkä pitääkin, silloin ei kulu voimia vastaan taistelemiselle. En vaan mitenkään haluaisi kokea sitä jälleen kerran läpi. Ilmeisesti on palattava isompaan lääkitykseen. Tällä hetkellä olen niin uupunut, että musta ei ole mihinkään. On vaan kyettävä sinne suihkuun ja saatava vaatteet päälle, mikä tuntuu suurelta ponnistukselta.
Kommentit