Taaskaan tänään en saanut itseäni ulos lenkille. Päivällä ajattelin, että menen ulos illalla, mutta nyt illansuussa väsyttää turkasesti.  Niinpä valitsin helpoimman vaihtoehdon.  Tästä lenkkeilemättömyydestä alkaa tulla kohta painajainen: täytyis, täytyis... jne. Sen verran ulkoilin, että vein ja hain pyykkejä pesutuvasta. Samalla nuuskin ilmaa, joka tuoksui mielestäni talvelle, lumelle. Yllätävää!

Vielä pitäis jaksaa hakea Saara kaupungista. Mieluiten menisin nukkumaan, mutta nyt ei taida olla järkevä nukkumaanmenoaika (klo 18.20).  Tuli eilen illalla  Sepon kanssa valvottua ja juteltua kaikenlaista. En jaksanut aamulla lähteä edes kalligrafiaan. Heräsin siihen, että Seppo kolisteli tiskikoneen kanssa. Olipa kiva mennä keittiöön ja huomata, että hän oli siivonnut kaiken sekasotkun sieltä pois.

Isä poikkesi iltapäivällä käytyään korvalääkärillä. Hän on oppinut hyvin meidän systeemit, ettei meillä ole yleensä mitään tarjottavaa kahvin kanssa, niinpä nytkin hän toi pullat mukanaan. Hessu kävi myös tuomassa Sallin tavaroita. Annoin hänelle pari reseptiä uusittavaksi. Myöhemmin huomasin, että kummassakin oli hakemattomia lääkkeitä.  Heh. Mikähän mun ajattelutoimintaa vaivaa? Väsymys, kai.

Olen  siis istunut melkein koko päivän koneen vieressä ja tehnyt kaikenlaisia järjestelyitä tiedostojen suhteen. Tytöt ovat alkaneet nimittää mua nörtiksi. Hmm.. Seppokin totesi, että mä tiedän tietyistä asioista enemmän kuin hän. Niin, onkohan musta tosissaan tulossa nörtti?