Hyvä että on näitä päiviä, jolloin tulee tehtyä kaikenlaista. Ehkä se johtuu kunnollisista yöunista. Luin aamulla lehdet (Hesari ja SK) kaikessa rauhassa ja nautin olostani. Sitten tartuin imuriin ja hoitelin perjantaina tekemättä jääneen siivouksen. Oikein innostuin pesemään lattiatkin sillä ajatuksella, että perjantaina vältyn pesemiseltä. Suunnitelmissa on silloin vahata lattiat ja laittaa vihdoin viimein matot niille.  Kävin psykonomia-ryhmässä ja kaupassa. Kaupasta tultuani pesin auton, asia joka on vaivannut pitkään. Pesin kolme koneellista pyykkiä ja leikkasin vielä nurmikonkin. Siinäpä oli tarpeeksi tekemistä yhdelle päivälle.

Miksi näitä luettelen tässä? Niinkuin oma ihmisarvoni olisi jotenkin kiinni tekemisistä. Kaipa sitä kuitenkin jossain takaraivossa niin ajattelee, valitettavasti.  Päivinä jolloin ei saa mitään aikaiseksi, moitiskelee itseään ja on surkea. Miksi pitäisi? Kai mun elämässäni on aikalailla yks hailee, mihin aikani käytän. Pääasia että pääasiat tulee tehtyä ja onhan ne tulleet. Psykonomiaryhmässä monet kertoivat vaikeuksistaan selvitä päivittäisistä askareista. Onhan se niin silloin kun sairaus on "päällä". Silloin itsellänikin on vaikeuksia saada tehtyä pakolliset kotikuviot. (Lue perjantain blogi.) Onneksi tuollaisia päiviä on harvoin.

Leikatessani nurmikkoa katselin pihaani ja totesin että pitäisi hissukseen alkaa tehdä kaikenlaisia syyshommeleita. Kitkeä kukkapenkit viimeisen kerran ja raivata tavaroita pois, varsinkin kasteluletku, ettei käy kuten melkein joka vuosi käy, että pakkanen kerkeää ennen mua ja rikkoo yleensä ainakin suuttimen. Olen ollut liikaa sisällä, enkä ole sen vuoksi vielä päässyt raikkaan syysilman makuun. Ehkäpä huomenaamulla käyn Tildan kanssa pienen lenkin. Aamuilma on kaikkein parasta. Yritän myös mennä ajoissa nukkumaan ja jättää turhien tv-ohjelmien katsomisen.