Tänään on Saaran 17-vuotissyntymäpäivä.  Kääk!  Mulla on jo tuon ikäinen lapsi!  Saara on alkanut puhua, että muuttaisi vuoden päästä pois kotoa. En tiedä, puhuuko toisissaan, ärsyttääkseen vai testatakseen. Olen sanonut, että olis ihan hyvä asua kotona siihen saakka kunnes menee opiskelemaan. Sen jälkeen se itsenäinen elämä väkisinkin alkaa. Onko tää nyt joku näiden nykynuorten trendi, että pitää lähteä aikaisin pois kotoa.  Silloin  kun itse olin nuori, oli itsestään selvää että ollaan kotona niin kauan että lukio on käyty. Tosin Kokemäellä ei paljon muuta vaihtoehtoa ollut!  heh  Kyllä mä sitten odotinkin, että pääsen kotoa pois.  Ei se kuitenkaan niin simppeliä ja yksinkertaista ollut lähteä omille teilleen.

Saaran "appivanhempien" kyläilykin meni ihan leppoisasti. Kuten Tuija mua informoi, Tapani pitää puhumisesta huolen, niin pitikin. Ihan mukavia jutteli. Saara sai paljon kukkia. Ja molemmat multa 3 l:n kattilan, mistä Saara veti  johtopäätöksen, että yritän vihjata kotoa lähdöstä.  Mahtoikohan kattilaostokset saattaa mun konkurssiin?

Olin tänään pitkästä aikaa Sadun (terapeutin) luona. Nyt on noussut pintaan kaikenlaisia uusia asioita, joita on pakko saada purkaa. Tänään olen ollut erityisen ahdistunut, opamoxia vaan naamaan. Ehkä mua rasitti kuitenkin nää "kekkerit". Muutenkin olen väsynyt ja kireä kuin viulunkieli.  Kävin Talolusmarkassa hakemassa  lasiastioita kukkaruukkujen alle. Pyysin erittäin tympääntyneen näköiseltä myyjältä, että olisko jotain pehmustetta, jonka saisin ettei kulhot rikkoonnu. Hän tokaisi tylysti, että ei oo kuin noita muovipusseja. Revin niitä sitten muutaman pehmikkeeksi. Kun lastasin ostoksia kassiini, huomasin kassan takana kuplamuovia ja toisenlaista pehmustemuovia. Alkoi vituttaa myyjän  asenne. En kuitenkaan viitsinyt sanoa, että olihan tuolla kuplamuovia.  Joskus pitäis vaan kivahtaa oikeassa kohtaa eikä aina olla niin kiltti ja fiksu.

Nytkin tuntuu että sisällä kuohuu. Jos olisin yksin vetäisin lärvit, mutta kun mummikin on tuolla....