Eilen illalla päästin koirat ulos pissalle joskus 22 jälkeen. Nehän eivät osaa mennä ulos mihinkään aikaan hiljaa.  Naapurien makuuhuone on meidän olkkarin vieressä. Sohvi alkoi loukuttaa tarpeensa tehtyä, itse istuin sohvalla katsellen Voimalaa. Hetken päästä kuulin kuinka ulkona lähellä joku huusi jotain (HILJAA!). Menin nopeasti päästämään koirat sisälle. Olikohan se naapurin isäntä, joka vaimon mukaan ei pidä koirista. Kääk! Tästä lähin pitää varmaankin päästää koirat ulos viimeisen kerran klo 22, ettei tule vaan mitään sanomisia.

Viime yönä sain jälleen muistutuksen siitä, ettei kannata haaveilla muutosta keskustaan kerrostaloon niin kauan kuin meillä on koirat. Tilda nim. halusi asioillle klo 2. Minä sitten päästin koiran ulos ja kävin samalla helpottamassa omaa oloani. Kyllä tässä pääsee helpolla näiden asioiden kanssa.

Päivällä olin Siskon luona pre-ystävänpäiväkahveilla.  Hannele ja Irmeli olivat myös. Jotenkin jutut menivät sillai kuin ne usein meillä (H+I+m) menevät... En ole käynyt Siskon luona täällä Porissa, joskus aikoja sitten Hannelen kanssa, kun he vielä asuivat Lapissa (Rauman vieressä). Oli mukavan leppoisa kahvihetki. He kaikki ovat sen ikäisiä, että voisivat olla minun äitejäni. Hassua miten ikä-asiat ovat näiden eläkevuosien aikana menettäneet merkityksensä.

Aamulla alkoi pyöriä mielessä sanoja, joista tuli lause.  Ajattelin laittaa ne paperille, mutta kun oli aikaa, kirjoitinkin ne koneelle. Noista sanoista tuli sitten pieni novelli. Kaikkein parhainta on, kun tekstit syntyvät yhtäkkiä itsestään. Luulen että tämä blogin pitäminen + kaikki muu kirjoittaminen (s-posti, päiväkirja) inspiroivat kirjoittamiseen. Sanat tulevat helposti. Tulee ajateltua lauseita, kokonaisuuksia ja luettavuutta. En pidä em. ollenkaan huonona juttuna, jospa näin hissukseen löytäisin otetta kirjoittamiseen. Tulisi tälle masiinallekin jotain järkevämpää tekemistä kuin netissä seikkailu ja kortin peluu.