Eipä taida olla pahemmin asiaa. Päivän tapahtuma oli keramiikassa käynti, sain siis itseni liikkeelle. Toisaalta huijasin itseäni toisessa asiassa: en mennyt aamulla lenkille (vaikka heräsin jo klo 9 ja aurinko paistoi). Ajattelin mennä vasta illalla. Nyt olen sit niin väsynyt, että lenkki on utopiaa. Jos kirjastoon saisi itsensä, sinne kun ei ole kuin muutaman sadan metrin matka. Jos jos...

Kahden läheisen ihmisen asiat pohdituttavat, jonkin verran ahdistavatkin.  Elämään kuuluu myös kaikenlaisia hankaluuksia. Tuntuu kuin mulla olisi tällä hetkellä huono hankaluuksien sietokyky.  Kai niinkin saa olla.

Huomenna lähden pääkaupunkiseudulle kyläilemään, joten viikonloppuna tuskin kuuluu mitään. Hyvää viikonloppua kaikille!