Olen lenkkeillyt tänään, eilen ja sunnuntaina.  Kaikkina päivinä tunnin lenkki.  Se on tuo auringonpaiste, joka inspiroi. Ensin ulkoilin Sohvin kanssa viereisellä pellolla, jolla oli mukava hankikanto.  Moottorikelkkaurat kantoivat  hyvin.  Tildan kanssa mentiinkin sitten kunnon metsälenkki. Sohvi-parka oli  ihmeissään, kun ei päässyt mukaan. 

Aamulla näin kun eräs naapuri hiekoitti pihaa (omalta oveltaan autolleen ja postilaatikolle). Sisuunnuin, hain kärryn, lastasin sen täyteen ja hiekoitin erittäin hyvin meidän pihan ja leveät polut siihen, mistä ko. naapuri oli tehnyt polun autokatoksille. Armollisesti hiekoitin vielä koiranvihaajanaapurini oven edustan ja pihan.

Aloitin kevättyöt vaihtamalla St. Paulioille mullat. Edelliskerrasta onkin varmaan 3 vuotta. Karsin lehtiä todella rajusti, toivottavasti pitävät siitä.  Osassa oli jo uusia nuppuja, niiden soisin jatkavan kasvuaan. Tietenkin rikoin 4 ruukunalusta, kun olin kasannut niitä pöydän reunalle pinoon. Pitäisi mennä talousmarkkaan tai johonkin muuhun halpismyymälään hankkimaan uudet. Ensi viikolla ovat vuorossa isot kukat altakasteluruukuissa.

Kävin apteekissa hakemassa lääkkeitä. Hiukan sitä farmaseuttiakin alkoi hymyilyttää, kun hän pakkasi mun lääkkeitä kassiin, 7 erikokoista laatikkoa. En ymmärrä miksi sitä omavastuujuttua piti muuttaa. Ennen sain saman satsin 5 €:lla, nyt joudun maksamaan jokaisesta 3 €:a eli meni 21 €:a. Näissä rahoissa tuokin summa tuntuu. Huomasin myös, että taas loppuvuodesta pitää hakea B-lausunto lääkekorvausta varten. En käsitä, miksi Renfors ei voi kirjoittaa sitä toistaiseksi niin kuin kaikilla tutuilla 2-suuntaisilla on, vaan mulla on nyt kaksi kertaa ollut kahdeksi vuodeksi.  Sen perusteella, mitä olen lukenut, tää tauti tuskin häviää koskaan minnekään musta.  Valitettavasti.  Seuraavaksi aion vaatia toisenlaista B-lausuntoa.

Sunnuntain lehdessä oli sellainen uutinen, että lääkkeiden halpakopiot aiotaan kieltää, jotta alkuperäisvalmisteiden hinnat laskisivat. Aivan hullua!  Keneen muuhun se koskee kuin kuluttajan kukkaroon. Jää mullakin ainakin yksi lääke ostamatta, kun halpalääke maksaa 3 €:a ja alkuperäisvalmiste yli 140 :a. En todellakaan aio maksaa sellaista summaa.  Toivottavasti joku jossain tulee järkiinsä ja tuollainen homma perutaan.

Keväästä ja kaikesta tekemisestä huolimatta masennus kaivertaa jotain koloa mieleeni.  Lenkillä mietin että tätäkö mun elämäni sit on: nukkumista, lenkkeilyä, kotihommia. Tuntuu aika tylsältä. Fiilikset alkaa olla samat kuin yli vuosi sitten ennen kuin jouduin sairaalaan. En missään nimessä halua sairaalaan.  Olen varannut perjantaiksi Sadulle ajan. Tässä on takana aika tavalla surua. Olen jälleen alkanut kelata sitä millaista oli olla työssä, kuinka haluaisin tehdä työtä. Tajuan etten jaksaisi, mutta kuitenkin.  On sellainen olo, että olen joutunut tässä elämässä täysin sivuraiteelle ja seuraan muiden elämää ja tunnen itseni turhaksi.  Olen surullinen myös siitä että kaikki ne vuodet, jolloin tytöt olivat pieniä ovat menneet johonkin - mun sairastamiseen.