Porissa on jazzit. Tapahtuma pistää koko kaupungin viikoksi sekaisin. Jazzien lisäksi tänne on loppuviikoksi ängetty Suomi-areena-tapahtuma, jossa "kansalaiset kohtaavat erilaisia vaikuttajia ja päättäjiä" (esitteiden mukaan). Keskusteluja on laidasta laitaan politiikan, elinkeinoelämän ja kulttuurin saralla.

Ystäväni Liisa on kyläilemässä. Tänään kävimme kaupungilla nuuhkimassa ilmaa ja tekemässä muutaman kirjoitusharjoituksen Natalie Goldbergin hengessä. Tarkkailimme ihmisiä, joista valitsimme erään pariskunnan, josta molemmat kirjoitimme. Jälkeenpäin nauroimme, mitähän nuo ihmiset olisivat sanoneet, jos olisivat tienneet asiasta. Tai miltä meistä olisi tuntunut, jos joku olisi yhtä tarkkaan seurannut meidän touhujamme. Joka tapauksessa sain hyvää harjoitusta konkretiaan keskittymisestä.

Kuljeskelimme myös ympäriinsä väkijoukossa. Erilaiset kansalaisjärjestöt olivat tuoneet kojunsa kävelykadulle. Ihmisiä oli aika tavalla. Itse en viihdy väkijoukoissa, joten olin tyytyväinen, kun lähdimme kotiin. Kotona odotti lasagne, jota on syöty jo sunnuntaista saakka. Mua hiukan jo tökki, mutta Liisa söi sitä vasta toista kertaa, joten hänelle se maistui.

Tänään olisi vielä Kirjurinluodon Areenalla Porin kaupungin 450-v juhlien kunniaksi järjestettävä juhlakonsertti, jossa kaikki esiintyjät ovat porilaisia tai täältä lähtöisin. Jotenkin vaan Olli Lindholm tai Neuman, Eino Gröh tai Rainer Friman eivät oikein nappaa. Liisan tekisi hiukan mieli mennä paikalle. Katsotaan nyt millaiseen lopputulokseen päädymme. Itse kannatan kotona oleskelua, sain joukoista jo tarpeeksi.

Eilen nauroimme aamiaiselle, kun kumpikin asetti pöydälle oman kasansa vitamiineja, hivenaineita ja lääkkeitä. Vaihdomme muutaman sanan niistä. Olemme selkeästi tulleet sellaiseen täti-ikään, jossa mainitut tuotteet ovat tärkeitä. Hassua!