Kesä menee niin ettei perässä tahdo pysyä.  Minne kaikki päivät katoaa? Välillä on tekemistä yllinkyllin, välillä istun sohvalla ihmettelemässä.

Viime viikolla Liisa oli meillä ti-to. Piti mennä vähän jatseille, mutta tuli vettä siihen malliin, että päätimme pysyä pirtissä. Perjantaina sain rahaa > kauppaan, sainkin päivässä menemään 200 €:a. Kukkaro oli sitä ennen totaalisesti tyhjä, kun olin sen Sallille tyhjentänyt. Nyt jo hirvittää, miten selviän seuraavaan eläkkeeseen. Ehkä asiaa kuitenkin auttaa se, että tytöt menevät kahdeksi viikoksi isänsä luo, säästän ruoassa.  

Pe-su Sepon kanssa, lähinnä lorvailua. : )  Lauantaina kävimme kääntymässä jazz-kadulla. Su Sepon lähdettyä  ajoin nurmikon (myös etupihalta, mistä en ole leikannut koko kesänä!)  ja siistin kaikki reunat, mikä teki pihasta erityisen siistin.  Sen jälkeen mankeloin vielä lakanoita kolme varttia. 

Tänään ajelimme Tuijan kanssa Oripäähän Sisustus ja Kangastalon kesämarkkinoille. Siellä oli niin paljon ihmisiä, että alkoi lähinnä ahdistaa. Olisin ostanut kerällisen paperinarua (!), mutta kassajono oli 200 m:n pituinen ja olisi pitänyt jonottaa ainakin tunti, joten palautin narun paikoilleen ja häivyin.  Onpahan nyt sielläkin käyty, paikkaa kun välillä lehdissä hehkutellaan. Ei tarvitse enää erikseen mennä. Voin mahdollisesti poiketa, jos olen ajamassa ohi. 

Kävimme Kokemäellä tutustumassa Karimaan puutarhaan. Muistan paikan lapsuudestani. Kuljimme ympäriinsä ja ihailimme erilaisia kasveja. Lopuksi hankimme muutaman kasvin omaan pihaan.  Mä löysin karmiininpunaisen pionin ja kolme malvaa. Tuija osti jotain muuta.  Kukkien ostaminen ja pihan laittaminen ilahduttaa aina mieltä.  Syötyäni yritin nukkua, mutta mielessä pyöri uusien kukkapenkkien perustaminen ja käytävien tekeminen.  En ole vieläkään saanut mentyä läheiseen taloon kysymään, josko he myisivät vanhat tiilensä mulle. Todennäköisesti ne on jo roudattu muualle. : (