Olen tänään tehnyt normihommia eli kotitöitä. On kummallista kun on hyvä ja helppo olla. Jaksan tehdä kaikenlaista, ei ahdista eikä väsytä. Tosin aamulla nukuin tyyliini pitkään. Saara meni tänään kouluun vasta klo 12 ja ihmetteli, kun nousuin 10.30. Tytöt ovat yleensä jo menneet, kun mä heräilen. Pitkästä aikaa leivoin sämpylöitä. Koska koirankarvat kiusasivat lattialla, imuroin vaikka ei ollutkaan imurointipäivä (!).

Tuo pitkään nukkuminen tietenkin vie päivästä tunteja, mutta en voi sille mitään. Lopulta mitä väliä mun elämässäni on, heräänkö pari kolme tuntia myöhemmin kuin jotkut muut ihmiset. Saan kai nauttia tästä mahdollisuudesta? Mun ei tarvitse suorittaa kaikenlaisia juttuja. Päivän työksi riittää joskus se, että saa vaatteet päälleen. Nykyisin mulla ei ole yöpaitaongelmia vaan ihan mielelläni puen päälleni aamuisin. Tämän päivän työ oli leipominen, imurointi ja pyykin pesu. Tällaista simppeliä elämää. Sen on riitettävä mulle. Jos alan vertailla itseäni työssäkäyviin, saan varmasti henkisiä nyppyjä. Mitä järkeä on vertailla itseään keneenkään. Mun elämäni on nykysin tällaista ja se on ihan kivaa. Ei ole kiire!