grrrr... Taidan minäkin kohta vaihtaa bloggeriin, kun taas hävisi pitkät tekstit... grr..

Kuva on eilisestä Nokia Mission tilaisuudesta Porin urheilutalolla. Minä olin siellä mukana. Menin sinne lähinnä vanhan uskontotieteilijän asenteella saadakseni selville, millainen tämä liike on, muodostaakseni oman mielipiteeni tästä porukasta.

Nokia Mission hengellinen johtaja on Markku Koivisto, joka herätyksen alussa oli Nokian kirkkoherrana. Sittemin hän erosi tuosta virasta, mutta ei pappisvirastaan. Hän on joutunut kirkon kanssa monenlaisiin hankauksiin, ollut mm. erotettuna pappisvirasta harhaoppisuuden vuoksi. Nyt Nokia Missio on päättänyt perustaa uuden kirkon ja Koivisto eroaa pappisvirastaan, mikä on melko looginen seuraus menneistä. Kirkko ei aio kilpailla olemassaolevien uskonnollisten yhdyskuntien kanssa eikä houkutella niiden jäseniä vaan he haluavat tavoittaa maallistuneita ja uskonnosta vieraantuneita suomalaisia.

En jaksa tässä käydä läpi illan tapahtumia. Totean vain että ilta herätti mussa hyvin paljon erilaisia ajatuksia, joita varmaan pohdin vielä pitkään. Itse koin olevani väärässä paikassa, mutta ymmärrän siellä olleita ihmisiä (jotka siis näyttivät viihtyvän). 

Mietin luterilaista kirkkoa, miten paljon se eroaa tuonkaltaisesta menosta. Jäin miettimään kolmea asiaa, jotka puuttuvat luterilaisesta kirkosta.

1. Luterilainen kirkko tarjoaa kovin vähän elämyksellisyyttä, joten ei ihme että svengaavat ylistyslaulut ym. vetoavat joihinkin, ei-mummo-ikäisiin ihmisiin. Siellä oli paljon ikäisiäni ihmisiä perheineen. 

2. Luterilaisesta kirkosta puuttuu yhteisöllisyys. Minun ikäiselleni ei ainakaan Porissa (jossa on monta seurakuntaa) ole tarjolla yhtään mitään. Sama koskee nuoria, ainoa mitä tarjotaan on isoskoulutus ja muutama hassu nuortenilta joskus. Ei kukaan normaali työikäinen ihminen mene sunnuntaiaamuna klo 10 jumalanpalvelukseen, joka tuntuu lähinnä tylsältä ja harvoin koskettaa tavallista ihmistä. Jos kirkko pystyisi tarjoamaan jumalanpalveluksessa jotain mielenkiintoista, sinne ehkä menisi ihmisiä, jos palveluksen alkamisaikaa muutettaisiin myöhäisemmäksi. Tästä kertoo esim. Tuomasmessujen suosio.

3. Em. johtuen kirkko ei saa sitoutettua jäseniään sen toimintaan ja elämään. Mihin sitouttaa, kun ei ole mitään yhteisöä eikä toimintaa?  Nokia Missiolla on selkeä näkemys ns. soluseurakunnasta, jossa jokainen jäsen kotiutetaan pieneen yksikköön, soluuun, jonka kautta muodostuu toimiva suhde seurakuntaan. Ihminen kokee olevansa tärkeä osa yhteisöä ja hän sitoutuu yhteisön arvomaailmaan.

Että tällaisia pohdintoja.