Ahdistus ja tyhjyys nielee kaikki voimat. Anna nyt itselleni luvan olla tällainen, vaikka kulkisin koko viikon likaisessa yöpaidassa ja rasvaisessa tukassa. Kun opamox vaikuttaa, pystyn jopa hiukan lukemaan, muuten tuijottelen ikkunasta ulos. En jaksa innostua mistään.

Terveyskeskuslääkärikin totes muinoin, että sullapa onkin raskas lääkitys. Ja se helvetin lääkitys ei kuitenkaan estänyt mua vajoamasta tähän!  Taitais olla parempi vetää  lääkkeet vessapöntöstä alas. (No, enhän mä sitä tee, kun mä olen kiltti tyttö ja syön, mitä lääkärisetä on määrännyt, olkoonkin että lääkkesitä olen lihonnut 30 kg ja olen mielestäni vastenmielisen näköinen.) 

Näitä kotiöitäkin on pakko tehdä. Keksin helpon ruuan viikonlopuksi: tortilloja, tekeminen kesti 20 min.  Mun voimat ovat huvenneet johonkin.  Perjantaina mulla on aika Sadulle, toivottavasti se pitää mua pinnalla.