Päivällä tuli uusi nojatuoli, joka on tilattu jo ennnen joulua. Tätä siis olen kuolannut ainakin viisi vuotta. Näyttää aika isolta kuitenkin suht. pienessä olohuoneessamme. Tuolissa on tosi hyvä istua. Se "vika" siinä on, että siinä on istuttava kunnolla eli ei pääse röhnöttämään, eikä tuolille saa nostettua jalkoja. Tai ehkä saisi jos olisi painoa vähemmän. Nykyiselläni vien jonkin verran tilaa.

Olen tänään miettinyt omaa kiltteyttäni. Äitini ja ex-anoppini mielestä en ole ollenkaan kiltti vaan aivan kamala ihminen. Onneksi olen terapiassa oppinut näkemään, että en ole kamala, koska uskallan vastustaa heitä. Loppu viimeksi olen kuitenkin liian kiltti. En uskalla tuoda omia tunteitani tai mielipiteitäni esille, jos pelkään siitä seuraavan riitaa. Olen kiltti myös siksi, etten halua tulla hylätyksi. Luulen että tämä on mulla edellistä suurempi ongelma. Haluan että musta tykätään. Kuitenkin jos jatkuvasti nielen omat tunteeni enkä ilmaise niitä silloin kuin tarvitsisi, sairastutan itseni. Sitähän mun masennukseni on osaltaan ollut, omien tunteideni hukassa oloa. En ole tunnistanut omia tunteitani. Kun pitäisi kuunnella ja toimia niiden mukaan, en pystykään siihen, koska pelkään hylätyksi tulemista niin paljon. Tuntuu, että olen loppumattomassa suossa. Taas kerran!