Heräsin aamulla kellon soidessa selältäni, olin varmaan nukkunut suu apposen ammollaan ja kuorsannut kuin pieni porsas. :) Kelloa tarvitsin, koska piti mennä labraan tyroksiinikokeisiin. Tylsää, että Deprakine vaikuttaa kilpirauhaseen niin, että tulee vajaatoimintaa ja sitä sitten hoidetaan tyroksiinilla. Perseestä tollaset sivuvaikutukset.

Heräsin reissullani niin, että tekstailin Tarjalle ja kyselin häntä kaupungille kahville. Hän olikin mökillä ystävänsä kanssa. Niinpä sitten ajoissa aamupäivällä ajelin Mäntyluotoon Herrainpäiville mökkikyläilylle. Satoi vettä, mutta onneksi tupa oli lämmin, samoin emännät siellä.

Kotona odottivat ärtyneet teinit, luultavasti koska äiti ei ollut keittämässä makaroneja tyttärille. (!) Makaronit saatiin keitettyä ja ruoka maistui. Saaran kanssa kävimme tiukan keskustelun aiheesta, kuuluuko mun antaa hänelle kuukausirahaa samalla, kun hän itse tienaa rahaa kesätöissä. Mun mielestäni ei. Valitettavasti tässä tapauksessa mun mielipiteeni ratkaisee. Hän ilmoitti, että hän puolestaan ei imuroi koko kesänä. Se on ollut hänen tehtävänsä kuukausirahaa vasten. Olkoon sitten niin. Tuon lapsen kanssa en kovin paljon viitsi riidellä, on hän sen verran rasittava.  Mukaan tietenkin vedettiin myös Salli, että miksi Salli saa rahaa. Jne. Perustele siinä järkevästi asioita!

En ole pitkään aikaan leiponut mitään, nyt sain jonkin ihme-herätyksen ja leivoin pellillisen raparperipiirakkaa. Maistui vaniljakiisselin kanssa kaikille, oli kuulemma parempaa kuin taannoin mummin tekemä piirakka. Myös Hessu sai osansa, kun hän tuli meille sopimaan tyttöjen kuvioista kesän aikana. Harvoin meillä on sopimiset jääneet näin myöhään, mutta minkäänlaisia ongelmia ei onneksi syntynyt. Joskus muinoin piti asioista vääntää aika tiukasti. Toisaalta tytöt ovat kasvaneet ja ovat melko paljon pois, mullakin on sitä myöten enemmän omaa aikaa ja siten jaksan paremmin.

Tytöt siellä jossain jumalan selän takana perkasivat rauhassa kaloja. Ihana idylli.

Kun olin käymässä Tarjan mökillä, mietin että ehkä olisi hyvä kesän aikana päästä jonnekin hetkeksi pois kotoa, kun tässä tulee jatkuvasti oltua. Kaikki tekemättömät työt ovat koko ajan silmien edessä. Olisi mukava vain olla hiljakseen ja esim. saada lukea rauhassa. Kaikki kesät, kun olen ollut eläkkeellä, ovat menneet tässä kotona. Ei ole ollut rahaa matkoihin eikä lomapaikkoihin. Tuo Viron matka oli puitteiltaan melkoinen pettymys eikä siksi vastannut lomaa. Eihän kuntoutus muutenkaan ole lomaa, vaikka siellä koko ajan korostettiin että mikään ei ole pakollista ja pitää kuunnella omaa jaksamistaan. Sepon kanssa on tarkoitus jossain vaiheessa mennä mökille, mutta en tiedä miten lomalta se tuntuu. Kyllä kai toisen aikuisen kanssa oleminen on enemmän lomaa kuin että mukana on lapsia.  Jos jollakin on tarjolla helppokulkuinen mökki (ei saa olla paljon portaita ja maaston pitäisi olla helppokulkuinen) jossain, ilmottautumisia otetaan vastaan. :)