Katseltiin eilen pari videota. En ole hetkeen aikaan nähnyt niin hauskaa leffaa kuin Tom Hanksin The Ladykillers.

Tuntuu ettei viikonloppuisin tule tv:stä mitään katsomisen arvoista. Olen alkanut harkita tallentavan digiboxin hankkimista, kun puolestaan viikolla tulee usein sellaista, mitä ei ehdi katsoa tai tulee samaan aikaan kuin katselee muuta kanavaa. Tähän saakka olen vastustanut henkeen ja vereen digiboxia. Olen ilmeisesti sopeutunut tähän digipaskaan, mitä on meille syötetty. Kaiken kaikkiaan vietän tv:n ääressä nykysin paljon enemmän aikaa kuin joskus muinoin. Tuntuu että  vapaata aikaa on paljon enkä jaksa nykyisin lukea kuten ennen. Tottakai yöpöydällä on aina jokin kirja menossa.

Jos totta puhutaan, tuntuu etten jaksa oikein mitään. Olen alkanut vetää 2-suuntaisille tarkoitettua vertaistukiryhmää ja siellä oli viimeksi puhetta saamattomuudesta, mikä oli kaikille tuttu tunne. Kyselin ryhmän vanhemmilta osaanottajilta, meneekö ko. tunne ohi iän myötä, kun kuitenkin sanotaan, että sairaus helpottaa vanhemmiten.  Kaikki vastasivat kuin yhdestä suusta, että saamattomuus lisääntyy iän myötä.  Itse ajattelen, siihen olevan monta selitystä, joiden kaikkien ei tarvitse liittyä mitenkään sairauteen.

• lääkkeet väsyttävät (tämän tunnistan itsekin)
• masennus lisääntyy
• väärä lääkitys
• on kausia, jolloin nukkuu huonosti
• vanhetessa aktiviteetti vähenee luonnostaan
• kun ei enää tarvitse huolehtia kenestäkään, ei viitsi tehdä mitään ylimääräistä (tätä odotan)
• on yksinäinen ja siksi passivoituu

Huomaan useinkin ajattelevani aikaa, jolloin tytöt ovat poissa, kuinka sitten saan tehdä vain sitä mitä itse haluan tai en halua. Tottakai tähän aikaan tulee liittymään surua ja yksinäisyyttä. Huomaan myös, että olen alkanut suunnitella, mitä voisin tehdä, kun en enää ole sidottuna lapsiin. Olenkin sanonut muutamille ystävilleni, että sitten alkaa mun elämässäni uusi ajanjakso. (Olen varmaan kirjoittanut tästä aiheesta useammankin kerran. Se ehkä kuvastaa aiheen tärkeyttä itselleni.)

GggRRR rrr.... Päästin koiran ulos asioilleen. Se meni iloisesti haukkuen (klo 17.30!!!). Täytyy tuon naapurin typeryksen tulla oven väliin huutamaan koiralle jotain. Voi v****!   Tähän kellon aikaan ei pitäisi olla mitään valittamaista koiran haukkumisesta - siis muuta kuin että omaa pipoa kiristää. Kun menen ulos olen alkanut toivoa joka kerta, etten vain törmää häneen.   Olen päättänyt etten enää tervehdi häntä enkä katso päin, olen kuin hän olisi ilmaa mulle. Helvetillistä että elämä menee tällaiseksi typerän naapurin takia. Miten teidän mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa?