Eilen kävin jälleen terveyskeskuksesa hakemassa kortisonipiikin kantapäähäni. Nyt tiedän olla varovainen muutaman päivän enkä änkeä itseäni saunaan. Toivon todella saavani kantapään kuntoon, on siitä ollut sen verran vaivaa, että alkaa jo hermostuttaa. Kävellessäni autosta tk:hon satoi vettä kaatamalla, kengät ja hame olivat MÄRÄT. Inhottavaa. Sain Sepolta kyynärsauvat lainaksi, joilla sitten könkkäsin kotona varoen jalkaani.

Päivät vain luisuvat käsistä ilman, että saan mitään erityistä aikaiseksi. En tiedä tarvitseekokaan, jospa mun elämäni vain on tällaista. Joskus vaan havahtuu asiaan. Kun nukkuu aamuisin pitkään, on pian iltapäivä ja ilta ja päivä on mennyt. Elän nykyisin niin kummallisessa rytmissä. Valvon myöhään ja nukun myöhään (niinkuin meillä muutkin). Nyt kun en saa rasittaa jalkaani viikkoon, tulee mieleen kaikenlaista tekemistä. Ikkunoiden pokat pitäisi rapsuttaa ja maalata uudelleen, yhden pöydän kunnostus pitäisi tehdä loppuun, matot pestä, kitkeä rikkaruohoja jne. Mutta en saa nyt rasittaa jalkaa ja kaikki tuo on työnnettävä tuonnemmaksi. : )

Tänään olin päivällä Elinalla kylässä. Hän ja Veijo olivat menneet 07.07.07 klo 07.07. kihlohin. Mukavaa että joidenkin elämässä tapahtuu tuon kaltaisia asioita. (Hmm.. ehkä tunsin pienoisen kateuden?) Siinä päivä sitten menikin.

Tein huvikseni Hesarin testin peruskoulun päättötodistuksesta.  Testi ei näyttänyt mulle kaikkia kysymyksiä. Numerot ihan erilaisia kuin silloin, keskiarvo samaa luokkaa.