Aamulla (klo 10) aloin soitella, miten pääsisin silmälääkäriin. Yksityiselle ei päässyt päivystyksenä. Omalle lääkärille ei päässyt. Soitin terveyskeskuksen päivystykseen, jossa sanottiin, että päästäkseni silmäpolille pitää tulla hakemaan lähete päivystävältä lääkäriltä. Klo 10.20 odottivat vielä vuoroaan ihmiset, jotka olivat tulleet päivystykseen klo 8.30.  No, mitäpä siinä muuta kuin lusikka kauniiseen käteen. Onneksi keksin lähettää ex:lle tekstarin, josko hän hiukan avittaisi asiassa. Matkalla sairaalaan hän soittikin ja pyysin jos hän voisi soittaa silmäpolille ja antaa suullisen lähetteen, minkä hän ystävällisesti tekikin. Menin siis suoraan silmäpolille.

Ihmettelen tätä ihmisten juoksuttamista jonkun lapun perässä. Porin kaupungin terveyskeskuspäivystyksessä on arkisin päivällä töissä YKSI ainoa lääkäri. Klo 16 jälkeen heitä on kaksi. Olisin joutunut istumaan ehkä 3-5 tuntia terveyskeskuksen päivystyksessä saadakseni lähetteen silmäpolille. Kun vihdoin olisin päässyt sinne, sieltä olisipahimmassa tapauksessa  porukat lähteneet viikonlopun viettoon. Mitenkähän homma olisi sitten hoidettu? Ehkä olisin joutunut odottamaan vaivani kanssa maanantaihin? Vai olisiko jostain löytynyt silmälääkäri, joka päivystää? Ehkei vaivani olisi ollut sellainen, että hän olisi tullut sen vuoksi paikalle.

Joka tapauksessa pääsin polille "keittiön kautta". Jouduin odottamaan kolme tuntia päästäkseni lääkärille. (Siis jos ensin olisin odottanut terveyskeskusläkäriä 3 tuntia ja sitten polilla... ääh!)   Lääkäri oli mukava ja asiallinen. Katsoessani silmääni hän ihmetteli, "mikä tällainen tulehdus on?"  Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että mulla on värikalvon tulehdus. Sain kortisonilääkettä, jota laitetaan 6 kertaa päivässä kahden viikon ajan ja kolmantena viikkona vähennetään hitaasti nollaan. Odottaessani sattui huvittava juttu: luin siellä Me naiset -lehtiä ja eikö vain yhtäkkiä silmälaseistani irtosi toinen nenätyyny. Huvitti vain yhteensattuma paikan kanssa. Jouduin sitten apteekin lisäksi poikkeamaan Instrumentariumissa laitattamassa uudet nenätyynyt.

Olisi ollut aika kamala vaihtoehto joutua odottamaan silmälääkärille pääsyä maanantaille, koska välillä silmääni särkee ja välillä sitä kutittaa aivan hirveästi, enkä aina pysty vastustamaan haluani hiukan hieroa silmää, mikä tietenkin pahentaa asiaa. Ex-aviomiehestä on siis joskus vielä jotain hyötyäkin. ; )

Kiinnitin huomiota myös sellaiseen seikkaan itsessäni, että pystyin odottamaan tuon ajan täysin rauhallisena hötkyilemättä. Melkein yhtä pitkän ajan siellä oli mies ja nainen, jotka kävivät välillä aika kuumina, kun joutuivat odottamaan. Johtuukohan tämä kärsivällisyyteni tästä elämäntilanteestani, kun olen tottunut siihen, että ei haittaa vaikkei mitään tapahdukaan? Saatan istua puolikin tuntia ikkunan edessä ja katsella lintuja ruokailemassa. Sitäpaitsi tulihan taas päivitettyä julkkisten elämää. : )