Laiskottelua, kun mikään ei erityisesti  huvita. Kaipa olen parina menneenä viikkona touhunnut hiukan liikaa. On myös tapahtunut liikaa. Nyt tiedän, että selviän, jos ei tapahdu enempää kamalia. Mulla oli viime viikon maanantaina  terapeutilleni aika, joka peruutettiin hänen sairastumisensa vuoksi. Todennäköisesti hän tulee huomenna töihin. Luulen että alan selvitä elämästäni ilman häntä. Kun olen kestänyt nämä tapahtumat ilman hänen tukeaan, selviän todennäköisesti tavallisesta arjestakin. Olen käynyt hänen luonaan ensin 7 vuotta, sitten oli parin kolmen vuoden tauko ja nyt uuden diagnoosin myötä keväästä 2003. Siis todella pitkä aika. En voi valittaa, ettenkö olisi saanut mielenterveyspalveluita riittävästi. Mutta nyt alkaa olla aika irtautua. Toivottavasti.

Tällä hetkellä rasittaa kaikki matkaan liittyvät valmistelut. Muista sitä ja tätä... Oikeastaan en jaksaisi mitään ylimääräistä. Olen ajatellut ottaa siellä täysin rennosti. On kuinka tahansa kuntoutusta, minä aion lomailla. Huomaan yhtäkkiä kaikesta, että olen rasittunut. Kesäkuun alussa tytöt lähtevät Oxfordiin viikoksi, saan silloin olla kotona kaikessa rauhassa. Ihanaa sekin.