Ennen joulua sain vanhan uuden tv:n. Silloin hain uutta vanhaa tv-tasoa enkä löytänyt mieleistäni. Viime torstaina kävellessäni kaupungilla erään kirpparin ikkunassa oli juuri sellainen kuin halusin. Eipä muuta kuin menin sisään ja tein kaupat. Kukkaro tyhjeni melkoisesti, mutta mielestäni sain hyvän kaapin.

Tv näyttää melko isolta kaapin päällä, mutta olen jo tottunut. Kun tämä tv joskus pamahtaa, ostan taulutv:n, joka ei enää näytäkään isolta.

Olen tosi tyytyväinen. Taas sisustus täydentyi mieleisellä tavaralla. Olin jo kerennyt pohtia erilaisia tv-tasovaihtoehtoja ja todennut, ettei mikään moderni, vaalea sovi meidän huusholliin.  Vielä aion vaihtaa sohvan sitten, kun tytöt ovat lähteneet. Nyt melkeinpä joku talonpoikaissohva sopisi paremmin kuin haaveilemani moderni, lilan värinen sohva.

Olin tänään hammaslääkärissä tarkastuksessa ja samalla paikattiin kaksi hammasta, joiden paikat olivat huonot. Lääkäri kysyi multa, haluanko, että hampaani puudutetaan. Ajatus tuntui musta hullulta, koska hyvin harvoin olen saanut mitään puudutusta paikkaukseen. Kun hän sitten oli porannut riittävästi, sanoin että olisi ollut hassua puuduttaa tätä varten. HL totesi, että mulla on korkea kipukynnys. Ehkä, mutta poraaminen ei todellakaan sattunut kuin hiukan. Vertaan usein erilaisia kipuja taannoisiin hammasleikkauskipuihin, jotka olivat välillä melkoisia, mutta niistäkin selvisin. Melkein sanoisin psyykkisen kivun olevan pahempaa kuin fyysisen, jonka tietää joskus loppuvan.

Eilen illalla katselin ulos ikkunasta epätoivoisena, kun satoi lunta taivaan täydeltä. Miksi sitä tuli nyt eikä talvella?  Koko päivän on tuntunut kuin olisi keskitalvi, koska lumi ei ole ihan kokonaan sulanut. Näin taannoin unta, että nyt olikin jo syksy ja lehdet tippuivat puista. Unessa mulla oli paniikki siitä, että taas alkaa kaamos ja kamala aika ja kevät ja kesä jäivät välistä.  Välillä haaveilen muuttavani etelään, kun tytöt lähtevät pois kotoa. Luulen kuitenkin, etten uskalla.