Sohvi nukutettiin tänään. Surullinen juttu.  Aamulla hain Sepon kotoaan ja ajelimme eläinlääkärille. Jonkun aikaa odoteltuamme oli meidän vuoro. Halusin mennä yksin  ja Seppo jäi odottelemaan.  Sohvi nukahti nopeasti syvään uneen ja toinen piikki varmisti kuoleman. Haimme kotoa muutamia juttuja ja Salli hyvästeli vielä Sohvin. Ajoimme Tilda mukanamme Sääksjärvelle mökille hautaamaan Sohvin. Maa oli aika hankalaa, oli paljon kiviä, mutta saimme jonkinlaisen kuopan aikaiseksi. Sinne laitoin Sohvin peittoon käärittynä nukkumaan ikiuntaan. Tuntui surulliselta.

Jotkut väittävät että eläimet vaistoavat, kun niitä viedään piikille. Sohvi ei vaistonnut mitään vaan meni tutun lääkärin luo luottavaisena. Täytyy sanoa, että hän hoiti vaikean työnsä hienotunteisesti.

Näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä että tein kaiken itse. Seppo oli tukenani, yksin en olisi selvinnyt. Jotenkin kun on itse kaikessa mukana, saa tehdä kuolemasta ja hautaamisesta niin kauniin asian kuin haluaa. Samalla kuolema tulee todeksi. Kun kirjoitan tätä, itkettää. Sohvi oli meillä 12 vuotta. Se tuli meille sinä keväänä, kun sairastuin. Tilda tuli meille silloin, kun jäin eläkkeelle. Laitan myöhemmin tähän pari kuvaa Sohvista, jotka otin eilen illalla.

Huomenna lähden mökkeilemään ystäväni luo, joten kirjoittamiseen tulee muutaman päivän tauko. Hyviä hellepäiviä kaikille lukijoilleni.