Naapurin koiranvihaajamies leikkaa nurmikkoa. Vaimo ja lapsetkin ovat ulkona, näyttää olevan viinimarjojen keruu menossa. Sanoisin, että mökä on melkoinen, kun kumpikin vuorollaan komentaa lapsia. Koirakaan ei uskalla olla ulkona ja sisälläkin olisi mieluusti sylissä. Joku päivä muistelin omien tyttöjeni lapsuutta. En muista, että he olisivat tapelleet yhtä paljon kuin nuo riiviöt tai että heitä olisi jatkuvasti joutunut komentamaan.  Voi olla etten vaan muista.

Tänään on ahdistanut niin, että seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Pitkästä aikaa, ei niin että tätä olisin odottanut. Tuntuu vaan niin oudolta, koska kesät ovat yleensä olleet helppoja. Oli pakko soittaa parille kaverille, joiden koti myös oli käynyt liian ahtaaksi. Istuimme yhdessä kahvilassa ja höpisimme niitä näitä. Hyvä että on tuollaisia ystäviä.

Tässä tämä erinomainen lomani sitten hupenee. Ahdistukseen ja pahaanoloon. Eilen ostamani luumutkin olivat pilaantuneita. :(