Havahduin tänään miettimään omaa ikääni. Minähän olen hiukan päälle kaksikymppinen.  Aamun sanomalehdessä oli juttua siitä, että 30-40 -vuotiaat eli keski-ikäiset eivät tunne saavansa kirkosta itselleen mitään ja siksi eroavat siitä.  Yhtäkkiä tajusin olevani vanhempi, 45-v. Syvällä keski-iässä. Haluaisin olla kolmekymppinen tällä elämänkokemuksella. Hassua kuinka mielessään tuntee itsensä nuoremmaksi kuin onkaan. Lapseni varmaan ajattelevat mun olevan just sen ikäinen kuin olen. Harmi! Olisi mukava olla nuori äiti. No, eipä tullut tehtyä lapsia kovin nuorena.

Olli Rehnin vaimosta oli joskus kuva jossain naistenlehdessä, hän esitteli siinä heidän kotiaan. Muistan katsoneeni pitkään ko. kuvaa ja ajatelleeni, että toivottavasti en näytä yhtä keski-ikäiseltä kuin hän. En lue naistenlehtiä kovinkaan usein, mutta jos siellä on joku ikäiseni, katson tarkkaan, etten vaan näytä yhtä vanhalta. Luulen että nyt lihottuani 30 kiloa muutamassa vuodessa näytän ikäiseltäni. Pitäisiköhän laihduttaa tullakseni nuoremman näköiseksi?

Olen myös miettinyt, että oma äitini oli 47 v. kun menin naimisiin. Toivottavasti meillä ei hääkellot soi vielä hetkeen aikaan!

Odotan kovasti jo sellaista aikaa, kun lapset ovat lähteneet kotoa. Tiedän että se on sitten hyvin ristiriitaista, mutta kuitenkin. Tätähän olen tässä muutaman päivän blogissanikin kelannut. Sitten voin aivan rauhassa keskittyä olemaan viiskymppinen.