Viikonloppu Espoossa ystäväni luona oli sangen rentouttava. Pääasiassa vietimme aikaamme vaakatasossa höpöttäen kaikenlaista. Lauantaina saimme itsemme liikkeelle ja kävimme katsomassa Salvador Dalin näyttelyn Emmassa. Kuuntelin joidenkin ihmisten kommentteja vierestä. Jonkun mukaan eräässä maalauksessa ollut höyhen piti koko maalausta kasassa ja Dali oli loistava perspektiivin käsittelijä. Hmm...Mä en nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Erään teoksen edessä seisoi mies katsellen kuvaa pitäen vuoroin etusormeaan vuoroin pikkurilliään jonkinlaisena mittatikkuna. Mitähän hänkin näki siinä?  Myönnän auliisti, että mun kykyni arvostella taidetta perustuu  siihen, pidänkö teoksesta vai en.  En osaa esittää laajoja perusteluita ja analyysejä teoksista.  Varmaan saisin paljon irti, jos olisi enemmän teoreettista tietoa.  Tästäkin näyttelystä olisin varmaan saanut enemmän,jos mulla olisi ollut pohjatietoa Dalista. Lisäksi mun keskittymistä haittasi vahvasti se, että unohdin silmälasit matkasta ja mulla oli kamala jano.

Kun katselin ja kuuntelin ihmisiä, mussa nousi tietynlainen ärtymys, kun joidenkin ihmisten on pakko tällaisissa yhteyksissä osoittaa omaa tietoaan tai älykkyyttään. Miksi ei riitä se, että voi katsoa jotain teosta ja todeta sen olevan kaunis, ilman että siitä pitää hakea jotain piilotettuja merkityksiä tms.  Olen kuullut jonkun taiteilijan sanovan, että tärkein merkitys on sillä, pitääkö itse taideteoksesta. Mä uskon siihen.

Lauantai-iltana vietimme äijä-iltaa. Tilasimme pizzat ja joimme punkkua palan painikkeeksi (äijät juovat tosin olutta, sitäkin oli mulle). Sen jälkeen katsoimme videolta Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset ja piereskelimme ja röyhtäilimme. Äijät olisivat varmaan katsoneet hiukan toisenlaisen leffan.

Viikonlopun rasittavuus liittyi siihen, että olin reissussa omalla autolla. Kilometrejä tuli 500. Ei ole kovin kivaa ajella tuollaisia matkoja yksin. Ajaessani katselin maisemia ja murehdin tulevaa pimeyttä ja kylmyyttä. Kuvittelin maisemat lumisiksi.  Ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Pitääkin pilata nykyinen hetki miettimällä ikäviä asioita.