Tuntuu että tää blogii menee nykyisin valitusosastolle.  Aamulla ahdistus iskee pommikoneen lailla. (Joku fiksu lauluntekijä on vissiin sanonut jotain sellaista, vai oliko se joku muu kuin iski pommikoneen lailla.) Saan lehden luettua ja siihen mun aktiivisuteni sitten jääkin. Tänäänkin meni takaisin sänkyyn ja pysyin siellä 14.30 saakka. Nukuin, kiitos 30 mg:n opamoxin.

Mä odotan päivästä toiseen lääkeiden vaikutuksen alkamista, olenhan nyt kolmatta viikkoa syönyt isompaa annosta Efexoria ja seroquelia. Masennuksessa elämä typistyy täysin olemattomaksi - peiton aliseksi maailmaksi. En jaksa olla kiinnostunut mistään, kun rintakehän yläosaa puristaa mieletön ahdistus, jonka kanssa yrittää tulla toimeen. Opamox auttaa, mutta se myös väsyttää. Toki tiedän kaikenlaisia kehittäviä asioita, joita voisin tehdä (ulkoilla, käydä suihkussa jne jne), mutta kun en pysty, niin en pysty.

Olisin halunnut käydä kaupungilla kirjakaupassa, Suomalainen kirjakauppa näyttää jälleen muuttavan ja myyvät alennuksella kirjoja. Mutta tässä tilassa sellainen ei tule kysymykseenkään. Haluaisin käydä myös kirjastossa. Tein eilen oikein listaa Matti Yrjänä Joensuun kirjoista tarkoituksenani alkaa lukea niitä aikajärjestyksessä. Jos vielä saisin itseni kirjastoon, en ole ollenkaan varma, riittääkö keskittymiskykyni lukemiseen. : (   Lukeminen on mulle yksi mittari masennuksen syvyydestä. Taisin siitä joku päivä kirjoittaakin. Tällä hetkellä en jaksa lukea sanomalehteä kokonaan samalla istumalla. Paikallinen Satakunnan Kansa vielä menee, mutta Hesarin kanssa tekee jo tiukkaa.

Lisäksi olen tottunut huijaamaan lapsia siten, että käyn suihkussa ennen kuin he tulevat koulusta. Ajatuksenani on etteivät he näkisi koko mun surkeuttani. Nyt en taida jaksaa huijata vaan olen yöpaidassa iltaan saakka.