Jälleen ihmettelen, mihin aika kuluu. Joskus päivät menee ilman, että saa mitään aikaan. Sitten hiukan syyttää itseään. Tässä ilmeisesti kuvastuu kulttuurimme työkeskeisyys. Vaikka en ole työssä, pitäisi tehdä jotain työtä muistuttavaa. Ja ainahan kotona löytyy sellaisia asioita.  Olen päättänyt, että vietän lomaa nämä päivät, kun tytöt ovat pois. Tällaisia hetkiä ei ole kovinkaan paljon. Toki he ovat isällään muulloinkin, mutta tässä tarkoitan ajan pituutta. En vain osaa olla ajattelematta, että pitäisi, pitäisi.... 

Sain kaksi pitäisi-juttua tehtyä: imuroitua ja pestyä vessan. Suihkussa ollessani katselin suihkun seiniä ja muhun iski pesuvimma. Pesin suihkutilan seinät!  Mikä ihme siinä on, että em. kaltaisten asioiden myötä, saa muka jonkinlaisen oikeutuksen olemassaololleen?  Tää on asia, joka erityisesti tällä hetkellä vaivaa mua, koska olen päättänyt olla harrastamatta mitään syksyllä ja hautautua kotiin. 

Eilen toimin intuitioni mukaan. Usein aamiaisen jälkeen olen vielä väsynyt ja tekee mieli mennä takaisin sänkyyn. Eilen en tehnyt sitä, vaan avasin tietsikan ja lueskelin blogeja ja kommentoin niitä. Sitten pelasin varmaan tunnin pasianssia. Luin lehtiä, söin jne. Nukuin päikkärit neljän jälkeen. Kaikenkaikkiaan olo oli lopulta melko nuhjuinen. Mietin että syksystä ei saa tulla nuhjuista. En voi istua joka päivä tietokoneen vieressä ja roikkua netissä tai pelata pasianssia. Luulen että tuon kaltaisesta elämästä seuraa jossain vaiheessa masennus. Sitä pitää välttää, en halua kokea sitä taas kerran.  Mun on siis luotava itselleni jonkinlainen päiväjärjestys, johon ainakin kuuluu ulkoilua tunnin verran päivässä. (Painonhallintaa) Eivätkä kotihommat katoa mihinkään.  Silti hiukan pelottaa, alkaako elämä muistuttamaan liikaa aikoja, jolloin olin masentunut ja olin kotona. Mutta kun tällä hetkellä harrastukset eivät kiinnosta ja haluaisin katsoa, mihin elämä vie mua tällä tavalla. Pitää kai uskaltaa.

Liisa suositteli mulle tällaista kirjaa: Johan Harstad: Buzz Aldrin: taviksena olemisen taito. Katsoin että kirjan saa kirjastosta, mutta taidan käydä kaupassa katsomassa, mitä opus maksaa ja jos ei ole kovin kallis, ostan sen itselleni. Ehkä saisin kirjasta jotain uusia ajatuksia elämääni. (Toiveita?)