Aamulla tuli kamala masennus, jostain pöydän alta kaiketi. Piti lähteä ystävän luona käymään ja kaupunkiin ostamaan viimeisiä joululahjoja. Opamoxia avuksi ja pääsin liikkeelle.

Ystäväni koti on kuin aarreaitta. Siellä on paljon kaikenlaista katsottavaa. Hän on erittäin luova ja persoonallinen ihminen, mikä näkyy hänen kodistaankin. Itse en kaipaa sellaista tavaramäärää, mutta kauniita esineitä, kankaita sekä tauluja on ihastuttava katsella. Hän puolestaan ihmettelee mun luonani kykyäni pelkistää. Itse olen viime aikoina tosin liukunut myös runsauden puolelle.

Onneksi paikkakunnan Anttilassa ei kello kaksi ollut vielä ruuhkaa. Kuljeskelin ja katselin kaikenlaista. Mietin mitä voisin ostaa itselleni lahjaksi. Olisin halunnut ostaa uudet pussilakanat ja niihin sopivat aluslakanat, mutta niille olisi tullut hintaa noin 60 €:a, joten jätin ostamatta. : (  Sen sijaan ostin itselleni (pitkin hampain) kaksi kirkasta Kivi-tuikkua. (Itsellehän ei saa ostaa mitään kovin arvokasta.)  Löysin myös tytöille sopivat lahjat.  Sain vanhemmiltani lahjaksi rahaa, mutta ne menevät uuden nojatuolin hankintaan. 

Ostin myös paljon kynttilöitä. En välitä koristella kotiani jouluun kovinkaan paljon, mutta kynttilät ovat välttämättömiä. Aattona on ihana istua kuusen kynttilöiden ja elävien kynttilöiden valossa ja nauttia joulun tunnelmasta. Tosin tällä hetkellä tuntuu, etten millään jaksaisi laittaa joulua.

Kun tulee yksi masennuspäivä, ajattelen heti että masennus jatkuu ja pahenee. Olo on vain sillä hetkellä niin tuttu menneiltä vuosilta, että se herättää mussa heti pelon. Todennäköistä kuitenkin on, että huomenna on jo parempi päivä. Huomenna olisi tarkoitus tehdä joulusiivo, eikä siihen totisesti kuulu kaappien siivous! Riittää kun roudaan matot pihalle ja pesen lattiat. Varmaan vielä jouluaattona imuroin pikaisesti, koska koirasta lähtee kuitenkin karvoja.