Luulin jo päässeeni eroon masennuksesta ja ahdistuksesta. Oliko "ihmeparantumiseni" kuitenkin vain reagointia vastenmieliseen paikkaan ja ympäristöön?  Kävin kuitenkin koiran kanssa lenkillä, paha olo ei siis halvaannuttanut mua. Suihkussa huomasin, mikä mua itseasiassa ahdistaa. Kauppaan lähteminen. En haluaisi mennä ihmisten ilmoille, olla vain täällä kotona rauhassa omissa oloissani. Turvauduin jälleen opamoxiin päästäkseni liikkeelle. Asioita ei ollut paljon, muutaman peilin hakeminen peililiikkeestä ja ruokakaupassa käynti. Mulla on sellainen idea, että haluan laittaa erään käytävän seinän erilaisia peilejä täyteen. Näin joskus jossain sellaisen kuvan ja se näytti aika hienolta. 25€:a meni tämän kertaisiin peileihin. Tämmöisiin siis tuhlaan vähiä rahojani. Toisaalta koen siitä syyllisyyttä, toisaalta ajattelen että näin suon itselleni nautintoja.

Miten oppisi antamaan itselleen luvan vain olla. Tänään ei ole mitään pakollista menoa eikä tekemistä, kuitenkin jossain takaraivossa jokin kuiskii, että pitäis olla ahkerampi. Helvetin vaatija, häivy mun elämästän.

En yhtään pidä tulevasta jouluhässelistä. Yritän kaikin mahdollisin tavoin välttää sitä. Inhoan väkijoukkoja. Muutama lahjaidea on jo syntynyt, pitäisi vain hakea lahjat. Tärkeimmille eli tytöille en ole vielä keksinyt mitään. Pelkkiä hyödyllisiä lahjoja ei kuulemma saa olla. Itselleni toivoisin muutamaa kirjaa., peilikin käy.